IRC-Galleria

- iskee niiku tuhat jääpiikkii sun selkää, älä pelkää.
ota se vastaan silmät auki, kokonaisvaltaisesti nauti.
se on yhtä säväyttävää ku sieni trippi, yhtä päräyttävää ku eka bongi hitti.

Mä tarvin kaverin kuuntelee mun salaisuuksii
Jakaa surun kyyneleet eilen ja huomenna
Kuollu nuoruus sano mulle huomenta
Ja ne enkelit mitkä mä näin taivaal
Ne sai mut tajuun mitä mä sain aikaan
Ajan mittaan nää haavat ei parannu
Vaik mahdollisuuksii oli en kertaakaan karannu
Ja siks mä rustaan tän aikajanan itestäni
Maalaa kuva seinälle
Muistikuvas mielessäni

siinä vaiheessa ku joku kehtaa tulla väittää et mä en tiiä tunnetta ku jätetää ja joutuu olee yksi. sillo voi sanoo ettei tiiä musta vittuakaa eikä siitä mitä oon joutunu kokee. ymsyms. sori tää, vituttaa liikaa.

mä en oo koskaa valehdellu tunteist
vaik tunteet on mulle
ja kuunnellu huutoo mitä tottunu kuulee
ja samal en kuullu ku oma sydän huutaa
ku auttanu tunteit vaik tunteeet on mul kans
puhunu jutuist mitä moni sanois turhaks.

Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähän tilaa
Mua ahdistaa, enkä mä kestä tätä olotilaa
Älä pilaa mun elämää, älä pilaa tätä kaikkee
Mä hajotan kaiken ympäriltä, olo on niin vaikee
En pysty syömään, en pysty ajattelemaan
En pysty keskittyyn mihinkään, enkä tee mitään
Mä pidän kännykkää kädessä, numerot edessä
Muistuttaa mua susta, en kestä tätä ahdistusta

Antaa kaiken kadota, en jaksa enää pitää kiinni.
Tää homma ahdistaa, en uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan, luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa, ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan, tää tappaa ihmisen

Mä oon itkenyt kaks viikkoo, enkä pysty enää
Meen pilkun jälkeen aina sänkyy, enkä pysty herään
Mä kerään valokuvii susta, niitä on jo ihan liikaa
Nään unia sinusta, enkä kestä tätä piinaa
Seinät lähestyy mua, tää mesta kutistuu kokoon
Mul on pää kipee, lääkkeet ei auta tähän oloon
Elämässä ei oo toivoo, mikä mua enää estää
Mä en oo niin vahva, että voisin tämän kestää


~


Tottunu tsiigaa maailmaa laajast objektiivist, Mist näkyy muutaki ku
perhe ja lähipiiri ja kaikki katos heti, ku siristin silmii
en pääse irti, vaik kuinka haluisinki. Mä tsiigaan lintui, jotka lentää
aurassa Etelään, et ne vois vihdoin olla rauhassa
ja ei tätä palloo paranneta laulamal ku suurimmalle osalle tääki on
yhden tekevää. Kaikki on väärin, muttei kukaan tiiä oikeesta
ja oudot ihmiset poikkee niist normeista ja joka aamu, mä tunnen
sydämessä poltetta ku lapset kärsii kun ei asioita hoideta
mikä vitun sossu ja kela? Mieti kaks kertaa, yh mama mil korteil sä
pelaat? Avaa silmät, katso tulevaan tänään
koska huomen on myöhäst sun on katsottava tänään

oon väsyny taistelee tuulimyllyi vastaa
ja ny tuntuu et ongelmat vaan kasvaa
palan savuna ilmaan
ajan kanssa mäki kaadun tippaan
tuulee väärään suuntaan
kuulee moni tääl muuta
ja herra meidän yläpuolel
ei oo jumala, vaan vitun hukassa
anna mulle anteeks
et viilsin auki mun ranteet
mut nyt jäin vangiks tähän maailmaan
kuka mua jää kaipaan, ei kukaa jääny faijaa
ja yksinhän mä taakkani kannoin
miks nään vaan luita ja pääkalloi

Hyvä ystävä vakavissa ota
Päässäni pommi sisälläni sota
Hulluje hommaa vuorella testejä
Terveitä yhdessä kipeitä keskenään

Samat kysymykset pyöriny mielessä,
jo pienestä, oon miettiny että miks kaikki pettää,
miks pitää tietää,
miks kaikki pitää ainniin vaikeeksi tehdä
määräykset on tehty ja seuraukset nähty,
säännöt pitää kuris kunnes niihin kyllästyy,
niinhän se kuuluu se kuudeskin käsky,
mut sitä rikotaan ja se pitää vaan hyväksyy
mut miks se pitää tehä aina valheiden kera,
joista molemmille koituu pelkkä muisto katkera,
kun rakastaa, ja pettyä saa,
niin ei tehtyä enää tekemättömäks saa
puhun ainoastaan, kolmest sanasta,
jotka tähän mennes olis saanu jäädä sanomatta,
ja ehkä huomenna, taas ne kuulla saan,
toivon vaan ettei kukaan enää lausuis niitä turhaan
Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa,
tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan,
mutta turha niillon enää hakee luottamusta,
jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta
Kun totuuden tajuaa vihdoin,
on valheet tehny arvet- syvät sydän viilloil,
ja katumus on jo myöhästä silloin
kun on katkeruus ja viha pakottanut ahdinkoon

Pettäjän tie on tie pettymyksien,
ei vaan petettävälle vaan myös pettäjälle itelle,
petätte itteenne teette väärin vaik sanotte ettette
silloin ei tosiaan, oo arvot kohillaan,
jos sanoo että rakastaa ja sanoo sen tosissaa,
ja sen jälkeen kaataa paskaa niskaan,
viis veisaten rakastamansa tunteista
mieti tarkkaan, ennenku astut harhaan
- koska kieltämällä sä vaan vastuut karkaat
- tiedä ettet katumallakaan,
luottamusta takas tuu saamaan vaan
kerran varas, on aina varas, kun syöt kerran sanas,
nii se on aina tapanas mietit seraukset
-ei voi olla vakavat vaik astut umpikujaan
ja poltat sillat takanas
kaikki sanomasi asiat valhetta vaan
- arvot korkeella vaikkei oo olemassakaan -
vaan syötät valheita valheiden perään,
kysymys herää ja paikkaat vanhoja uusilla,
tiedäkköhän itekkää enää,
että mikä on totta kun sanat leikkivät huulillas
mulle ihan sama, menkää ja tehkää,
mut pysähtykää, ja kysykää iteltä,
et pystyttekö muka luottaa kehenkää,
jos ette pystyis edes itteennekään
nii, turha semmosen jälkeen on selitellä,
haikailla - perään menneitä,
koska ei niitä muutettua enään saa,
sil hyvii hetkii tulee vastaan muttei koskaa perään