IRC-Galleria

No kun on se kauhea
lasinen lapsuus
ja annettu huonot eväät
niin on valmiiksi pilalla kaikki

mä haluun uskoo ihmisten hyvyyteen,
paskaa niskas, mut kykenen kyl hymyilee
ei jaksa valittaa tai murjottaa surkeena
mä pärjään hyvin, vaik muutama mustelma
mua vituttaa tää maailma ja kusipää faija
ai sua säälittää, mua ei paljoo kiinnosta
omatunto paskana, ja pitäs suuni siivota
en venaa kuolemaa, mut tätä en aijo jaksaa
se on vaan seistävä, kyl meitsi kestää
koko mu elämäni oon itteeni etsiny
vastoinkäymiset saa mut pysyy nöyränä
onha se kamalaa et sun ainoo stressin aihees
on saada rööki palamaan
kauhukakaraks kasvoin hyvis vaikutteis
ainoo tavote mul on kasvaa aikuiseks

entinen tuntuu kaukaiselta, unelta jonka vois unohtaa
mut menneisyyde ansiost sä et koskaa muutu kokonaa
kokenu paljon, siin tulee vahvaksi
mut joskus vahvimmatki joutuu pettyy varmasti
kaikkea saa haluta mut et välttisti mitää saa
sul o vaa yks siirto per taso, venaa jotai parempaa

behind my smile is a story,
you never understand

vain muutamat tiesivät, mut tämän jälkeen kaikki
mä oon niin huonona, monesti täysin poikki
vedän verhot joka ikkunan eteen, pysyn sisällä
en kehtaa nähdä yhtään ihmistä
oisko vaikutusta isällä,
tai siis sillä joka mut pentuna hylkäsi
hyvästiksi ovensuussa naamalleni sylkäsi
onneksi mul on rakas äiti ja pari muuta
janoan elämää nii paljo et se kuivaa suuta

jos mokaa suhtees ni miettii hylätyksi jää
ja mä oon mokannu ja kärsiny virheistä
siks älä puhu mulle menetetyist jätkistä
mä tiedän itekki, mä tiedän perhedraamoista
mä tiedän suhteist, sen luottamuksen vaaroista

Tää on terapeuttinen temperamentti ja monet tulis hulluksi tietojeni vuoksi
Ei se aika mitään haavoja paranna, sä teet sen itse kun ongelmasi paikannat

Mä seisoin olohuoneessa tuijotin broidin kanssa/
Ku hirveen huudon jälkee faija lähti pois himasta/ /
Ihan sama faija, en mä käske välittää/
Mä en vuoda kyynelii, oon yrittäny tappaa ne/
Se päivä kuukaudesta saa meikän taas kaipaamaa/
Niit vanhoi vuosia ku viel hengattii faijankaa/

kasvoin mutsin mukana sillon ku ekan kerra sanoit hyvästi/
Jos mä puhun suoraa oisin, tarvinnu sua lapsena/
Nyt se aika elää haavoissa nii syvällä/
Mä toivon et sä ymmärrät, ku tää painaa mun sydäntä/
Sä tiedät miten otteen meistä oot menettäny/

Mun pitää päästää tää mun sisästä/
Mä teen verseen maailman vaikeimmasta isästä/
sä et koskaa tehny mitää meidän perheen eteen/

Ei aina voi voittaa ja tekemällä sattuu,
näiden valheiden sekaan ei tuu totuuksia mahtuu.
Onks tää näit et "älä kato muo silmiin ei näitä voi sopia" ?
Vasikoilta korvat ja rotalle lobotomia.
Oon nähny sen paskan kun ihminen vajoaa,
kattonu vierestä ku psyykkeet hajoaa.
Oppi on kaatanu monesti ojaan,
ehkä liika tieto juuri pilas tämän pojan.

Ei asiat menny niinku alussa luulin,
ja siitä on jo kauan ku se luottamus kuoli.
Oon astunu harhaan ilman otetta mistään,
tiiän miltä tuntuu kun oma miekka pistää.
Haavat on revitty, arvet verestää,
menneisyys seuraa niin kauan ku tää kestää.
Näillä mennään nähää mihin se kantaa,
pelissä on kaikki mitä mulla on antaa.

On se perkele homma ku ei pysty luottaa,
sanat ei piä porukka paskaa suoltaa.
Petetään omia,
ei pietä puolia.
Muka miehiä,
vittu mitä huoria.
Luottamus ansaitaan sitä ei voi ostaa,
kun sen menettää se ei tule takasin koskaan.
Kotirosvoille varoituksen sana,
tuun teiän ovista vien käet ja jalat.

Mä kerron kaiken ja järkytyn itekin,
mä oon vaikee luonne äläkä vittu kysy mitennii
Mä tiedän et se on muotii olla outo nykysin,
mut oisin jotain iha muuta, jos mä vaan pystyisin.

Liian kylmän viilee
Sellainen sanoit, että oon
Aivan liian ylpee
Mut ymmärsitkö koskaan
Et mun kovan kuoren alla
On vain herkkä sydänparka
Se helposti mut tummaan veteen vie
Mä oon käynyt siellä jo
Ja mä tiedän siellä on äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää, äkkisyvää.