IRC-Galleria

Toni on jossain salilla ja mie datistelen atk-luokassa linja-autoa odotellen.

...

:D

Katsos kummaa, jälleen Tonin kanssa päädyttiin tekemään ammattiosaamisen näyttöä yhdessä :D Yhteistyö toimi viime vuonnakin niin toimii varmasti nytkin, luotetaan siihen.

"Löysin muuten uuden elätin tähän taloon. Se on sellainen iso hämähäkki", kertoi isi.

Tuollahan tuo hämis katossa kekottaa. Ja ei se pieni ole. Ei se kyllä tappajaltakaan näytä :) I like it.

Täällä ollaan tyttöjen kanssa iltaa vietetty :) Katin kanssa vasta mietittiin, että viime vuonna - tai edes tämän vuoden alussa - ei olisi uskonut että tällä porukalla iltaa vieteltäis! Hauskaa on ollut ja nytkin keittiöstä kuuluu naurua.

Lappi on tehnyt tehtävänsä _b!

Piies. Ilmeisesti olen hävittänyt sairaalalappuni. Voihan pense.

14. päivä lähdimme, tänään takaisin palailimme. Tai no, eilen, 21. päivä. Nyt siis olemme back från Lappilandish.

Koko reissu... Ei voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia reissuja mitä on tullut tehtyä tämän porukan kanssa. Paljoa tuli opittua uutta itsestä sekä ryhmästä ja erinäisiä taitoja kertyi lisää. Meiän porukasta sai joka päivä olla ylpeämpi kuin ikinä tähän mennessä on tullut oltua - joka iltapiiri sen taisin mainitakin. Ainakin sanoin olevani ylpeä.

Kertaakaan ei tullut jäätyä yksin, aina joku jaksoi huolehtia. Jopa nyt viimeisenä iltanakin pari huupeloa kyseli vointia ja fiiliksiä.

Tulihan tuota yli 60 kilometriä taivallettua auringonpaisteessa, tuulessa, sateessa, kovemmassa tuulessa ja tiheässä sumussa. Kuten arvata saattoi, kaaduin sitten vasta viimeisenä vaellusiltana :D Porukka oli kyllä taas paras! "Hei, kaikki äkkiä, keräännytään Hennan ympärille!" "Sattuuko? Mihin sattuu? Sattuu? Koskeeko?" "PITÄÄ AMPUTOIDA! Kumpi jalka?" "Oikea nilkka kuulemma 'puolimuljahti'." "Oikea? Ei oteta riskiä, amputoidaan molemmat jalat!" "AAA, TYÖ AHISTATTE MINNUU! KAUEMMAS!" "Mehän vaan autetaan sinnuu!" Sitten meillä oli myös maailman kovimman tuulen keskellä paras leikkipiiri :D Stadin dösäpysäkkiä ilman piiristä lähtemistä; eli karjutaan vaan kun katseet kohtasivat. Sitten lauleltiin Piippolan vaaria ja Zorro zetalla alias Rasmus keksi leikin "Kuka potkii eniten tuota kiveä!". Nauroin itku silmässä sille, kun huomasin miten hyvin meidän porukka lähti siihenkin leikkiin mukaan.

Turha kai ilmoittaa, mutta ilmoitanpa silti: sain pidettyä Facebook-lupaukseni eli nauroin joka päivä. Joka ikinen päivä. Suurin kiitos kuuluu koko ryhmälle. Hyvin soi päässä Rasmuksen Henna on Tiskijumalatar-laulu vieläkin _b. Plus Laurin ja Ellan "BUTAANIA!"-huudahdukset. Ja Mirjamin ja miun mietinnät lentävistä sopuleista, jotka saivat nimen lentopulit. Ja jos sopulin ja kolibrin risteyttää, niin tulee kolibuli. Ja episodi Tonin vatsainen vaivallus - koska jauheliha jäi myös ikimuistoiseksi. Ja Lindan spottivalosateenkaaret. Ja ja ja ja jaaa... Niin monta juttua ettei kaikkea pysty heti kertomaankaan.

Jos jotain jäi ikävä, niin kaikkea ja kaikkia.

Pitäis jaksaa, pitäis jaksaa kiiruhtaa kauppaan ostamaan lisää Lappikamaa.

Mutta kun silmiä nukuttaa taas pitkästä aikaa.

Ylihuomenna lähtö kohti Lappilandia. Ehkä tapaan jotain sieluntovereita sieltä :D Sellaisia minimaalisia ja parrakkaita punalakkeja.

Tänään taas jutut hihhii

Viikonloppu forever alone.

Tämä päivä on ollut aivan mahtava!

Nyt pakkaamisen iloa, jonka jälkeen suunnaksi JoenZOO.

Eilen oli jännä päivä koulussa jälleen taas kerran niinpä niin juu. Nimittäin opisto <3 Ensi viikolla meiän luokalla on melontaretki ja laiteltiin Laurin kanssa kanoottiloita traileriin :D Jossain vaiheessa Tonikin tuli apuun plus Tonski ja Ella. Emppukin tuli hyörimään, vaikka meinasikin kuolla erään kanootin pudotusoperaatiossa. BLÖRRR. Muu luokka olikin sitten muuta luokkaa, hoitelivat hommiaan tai tekivät jotain. En tiijjjä. Yhdentoista jälkeen luokasta ei kuitenkaan ollut puoliakaan jäljellä, vaikka oli sanottu, että lähteä saa vasta kun kaikki hommat on tehty :) Kyllä nauratti.

No kuitenkin. Kanootteja pakatessa huomattiin, että kuljetusliinoja oli liikasen vähän. Olevinaan. Käytettiin kuitenkin mitä meillä oli, tietysti. Kyllä keventi kun liinoja sai sitten etsiskellä lisää ja soiteltiin opettajille yms. eikä niitä liinoja löytynyt :D Jarkon kanssa kuitenkin sovittiin, että Jarkko käy kaupassa ostamassa liinoja ja jättää ne johonkin opistolle poimittavaksi maanantaina, jolloin voimme pakkailla kanootit loppuun. Hienoa, koulu siis loppuisi kahdeltatoista <3

MUTTA WHATTAA! Kahdentoista jälkeen hra master Selo soitti, että kanootit ovat väärällä tavalla kiinni :D:D:D Voi sitä ilmeiden kirjoa Laurin kasvoilla... Pyydystettiin master chef Tonski avuksi ja laiteltiin niihin ihaniin kanootteihin liinat ainakin melkein oikein uudestaan hienosti kiinni. Voi sitä työn iloa (x

Ilta kääntyi onneksi rattoisammaksi Soppatykki 2011-juhlien merkeissä, joihin liitettiin Vilman läksiäiset. Olin taas sellaisen porukan keskellä, josta puolet olivat tuttuja ja puolet randomeja, ömg. Ja on kyllä pikkuhiljaa taitava olo, olin taas kerran se henkilö joka ei kuluttanut rahaa koko iltana juomisiin :D Ei kyllä ollut varaakaan. Hauskaa oli ja loppuillasta oli mukavat henkevät keskustelut mm. amiksen ja lukion vertailuista, opinnäytetöiden tekemisestä, Big Brotherista ja eräästä larppi-ideasta, joka saatiin muutettua lähes kokonaan toiseksikin larppi-ideaksi ynnä muuta kivaa. Puitiin myös Stanfordin vankilakoekin läpi.

Nyt olen kotona Kittttteellä ja ihmeen mukavata on ollut. Aamupäivä oli kyllä aika randomius Joensuusta tänne, mutta oli joo hauskaa :D

Ai niin. Perjantaina oli jotain intialaisaasialaista kalasoppaa koulussa. Maistoin yhden perunan ja meinasin oksentaa. Melkein veti vertoja hee-eer-än-ee-keitolle D: Fu' tat sit!