Musta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, et oisin henkisesti jotenkin jumissa, blokittuna; mut tää on tosin vähän suhteellista (siis "pidemmän aikaa") koska en koe aikaa lineaarisesti, tosin ymmärrän sen käsitteenä, mutta...
Kuitenkin. En ole tehnyt asialle mitään, vaikka se vaivaa minua. Tämä ahdistaa enemmän. Aika toivoton noidankierre. Mutta koska en koe tällä hetkellä MITÄÄN velvoitetta mitään tai ketään kohtaan, edes itseäni, tämä ei lopulta kuitenkaan vaivaa minua lähes yhtään.
Eli oikeastaan mitään ongelmaa ei varsinaisesti ole, paitsi toisinaan tuntuu siltä että junnaan paikallani, mutta luulen sen johtuvan siitä, että vertaan yhä itseäni liiaksi muihin ja muiden suunnitelmiin (ja saavutuksiin!) kun järkevämpää olisi yrittää suhteuttaa inykytilannettani siihen, mitä olen joskus ollut. Tämän(kään) hyödyllisyydestä en ole kovin varma, mutta tiedän että kaikkea ei pidäkään lähestyä hyödyn näkokulmasta.
Oikeastihan mun päässä hyrrää koko ajan - tuntuu siltä et siellä mennään välillä liiankin lujaa, etten itekään pysy aina perässä. En vaan ole saanut aikaan purkaa niitä; kuten ehkä huomaatte, tänä vuonna ollut vasta 2 blogimerkintää, joista toinen on ollut meemien avulla paketoitu viime vuosi ja toinen häpeämätön mainos.
Uskaltaisin väittää, että osasyynä tähän on kevät. Tai Lapinjärvi. Olo on ollut paljon vetämättömämpi kuin esim. sykysyllä, vaikka olen nukkunut mielestäni "ihan normaalisti".