IRC-Galleria

Bella ja Edward kohtaavat

Istuin Forksin kauhean pienen, kauhean rähjäisen ja ah niin tylsän lukion ruokalassa. Oli ensimmäinen päiväni tässä uudessa koulussa, koska olin juuri muuttanut kaukaa äitini luota kuumasta teinipissiskaupungista tänne kosteaan, sateiseen ja märkään Forksin pikkukaupunkiin, jossa kaikki tunsivat toisensa. Tässä kaupungissa kaikki kerta kaikkiaan tunsivat toisensa, koska tämä kaupunki oli kerta kaikkiaan niin pieni ja tässä kaupungissa kerta kaikkiaan satoi koko ajan, mikä oli kerta kaikkiaan aivan hirvistyttävän masentavan kamalaa! Ai niin, unohdin ehkä mainita, mutta Forksissa satoi koko ajan, täällä kaikki tunsivat toisensa ja tämä oli kauhean pieni kylänen, hui hirveää. PS. Forksissa satoi paljon, kaikki tiesivät täällä toisensa ja tämä oli tosi pikkuruinen paikka. Ei kun tuo ei nyt varmaan vielä tullut selväksi, joten kerrotaan nyt vielä kerran: FORKS OLI SATEINEN PAIKKA, JOSSA KAIKKI TUNSIVAT TOISENSA JA JOKA OLI TOSI PIENI KAUPUNKI! Tuliko selväksi? Än, yy, tee, otetaan vielä kerran! FORKS. OLI. SATEINEN. PAIKKA. JOSSA. KAIKKI. TUNSIVAT. TOISENSA. JA. JOKA. OLI. TOSI. PIENI. KAUPUNKI. Ette varmaankaan vielä ymmärtäneet, mutta ei voi mitään, en halua toistaa noita faktoja toista kertaa.

Ruokalassa samassa pöydässä kanssani istuivat uudet, reippahat ystäväni Mike ja Jessica. Mikella oli rasvainen pystytukka ja koska hän puhui minulle, hän varmasti rakasti minua, koska olenhan kerta kaikkiaan niiiin ihana ja kaunis, että kaikki ihastuvat minuun täydellisesti heti minut nähdessään. Jessica taas oli pieni röökiltä ja kuselta haiseva pissaliisa, joka puhui minulle ystävällisesti, mikä aiheutti minussa ylemmyyskompleksin. Minun pikkuinen mahani menee sekaisin jännittävissä tilanteissa, joten keskustellessani Miken ja Jessican kanssa pidättelin samalla koko ajan pierua vaivalloisesti ähkien.
Yhtäkkiä näin ruokasalin toisella puolella joukon alastomia ihmisiä. Tavallisesti olisin kuolannut heidän vaatteettomia vartaloitaan, mutta nyt katseeni kiinnittyi heidän superkauniisiin kasvoihinsa, jotka loistivat kuin superhypermallien valkaistut tekohampaat. Olin suorastaan lumoutunut! Erityisesti huomioni kiinnittyi erääseen nuorukaiseen, jonka häpykarvat olivat ihanan topaasinruskeat ja joka tuijotti minua salaperäisesti muna pystyssä.
”Keitä - keitä nuo ovat?” sain henkäistyksi.
Jessica vieressäni nielaisi suussaan olleen tupakan ja sanoi sitten:
”He ovat Kullinit. Joukko nudisteja, jotka rantautuivat Forksiin pari vuotta sitten. Heihin ei saa ottaa kontaktia, koska he ovat aggressiivisia.” Jessica pyyhkäisi kyynelen silmäkulmastaan ja niiskautti sitten räät lautaselleni.
Jessican nenätuotokset syötyäni lähdimme ruokalasta. Seuraavaksi minulla olisi biologiaa eräässä luokassa ulkohuussien vieressä. Mike tarjoutui ritarillisesti saattamaan minut tunnille.
Luokassa hän törkeästi pyysi, että tulisin istumaan hänen viereensä. Minä suutuin tästä kauheasta, seksuaalisesta loukkauksesta ja huudahdin vihaisesti:
”EI, MINÄ MENEN TUON ALASTOMAN EREKTIOVÄMPPYYRIN VIEREEN, ETKÄ SINÄ VOI ESTÄÄ MINUA, SENKIN SIKA!”
Sitten läiskin Mikeä D-kupin rinnoillani ja marssin istumaan salaperäisen nudistimiehen viereen.
”Heissulivei”, nudistimies sanoi uhkaavasti, salaperäisesti. ”Minä olen Edward Kullin. Sinun nimesi on Bella. Sinulla on D-kupin rinnat. Tiedän sinusta kaiken.” Sitten hän mulkoili minua vihaisesti.
Niinpä säikähdin ja lähdin kakalle.

Ja blaablaablaa, and so on, sitten me ragastuimme hyytävän verisen traagisesti ja Edward Kullin kertoi olevansa vämppyyri, joka janosi kuukautisvertani. Tämän takia en tiettyyn aikaan kuukaudesta voinut olla hänen seurassaan, koska hän rupesi repimään pikkuhousujani syötäväkseen.
Ragastuttuamme lähdin heti ensimmäiseksi vierailemaan Edwardin kotona, suuressa kartanossa Forksin kaupungin (joka btw on todella pieni ja sateinen ja jossa kaikki tuntevat toisensa) ulkopuolella. Siellä kartanossa asusti joukko muitakin kimaltelevia keijukaisnudistivämppyyreitä ja voihan hui sentään kuinka minua pelotti.
Kartanossa menimme Edwardin huoneeseen, jonka seinät olivat alastomia miehiä esittävien julisteiden peitossa.
”Edward, oletko sinä homoseksuelli?” minä kysyin. ”Sinulla on kuvia alastomista miehistä seinilläsi!”
”Mitä?” Edward hämmästyi. Hän vilkaisi julisteita. Hänen huulilleen levisi epämuodostunut, vino hymy. ”Ai nuo. Nuo esittävät Carlislea. Hän ottaa itsestään usein alastonvalokuvia ja laittaa seinillemme.” Edward pyöritti silmiään pakkomielteisesti. ”Hän on hullu, joudumme elättämään häntä sossun rahoilla. Varsinainen riesapaska.”
En jaksanut vastata suullisesti, joten pöräytin hyväksyvän pierun palautteeksi.
”Haluatko kuulla kappaleen, jonka itse sävelsin tuutulauluksesi?” Edward kysyi ja katsoi minuun rakkaudesta palavilla silmillään, joissa oli piilolinssit.
Röyhtäisin vastaukseksi.
Sitten Edward meni pienen kukin koristellun leikkipianonsa ääreen ja painoi nappia, josta kuului koiran haukkua muistuttava ääniefekti. Nauraa kihersimme kummatkin; olipas kyllä taas tosi hassunhupsua!
Sen jälkeen Edward soitti minulle hitaasti yhdellä sormella lyhyen sävelmän.
”Edward rakkauteni”, sanoin vaivaantuneena. ”Tuo oli kyllä Ukko Nooa, et sinä tuota säveltänyt.”
Edward punastui ja sanoi: ”O-ou, jäin plagiaatista kiikkiin.”
Sitten menin kakalle.