IRC-Galleria

Heräsimme joka aamu puoli kahdeksan (tai siis silloin piti herätä, monet potilaista heräsivät tosin aiemmin). Ruokatarjoilu alkoi ja taas piti jonottaa. Tällä kertaa pääsin tarkastelemaan paremmin, minkälaista porukkaa täällä oli; vanha nainen, jota myöhemmin kutsuimme sen mustahiuksisen pojan (kutsutaan häntä nyt vaikka Sakeksi, Sakke on kiva nimi) kanssa hammaskeijuksi, koska yksi hänen etuhampaistaan oli valtava ja irrallaan muista hampaista ja emme tienneet hänen oikeaa nimeään. Toiseksi näin ruskeahiuksisen, kauniin tytön, joka oli erittäin hidasliikkeinen ja flegmaattinen. Hän käveli kuin huumattuna ja juuri ja juuri tajusi, mitä piti tehdä "Vahvat tropit", ajattelin. Myöhemmin sain tietää, että tyttö oli vähintäänkin pahan luokan nymfomaani ja väitti panneensa useampia tuon osaston (ja läheisten suljettujen osastojen) psykiatreja, psykologeja ja hoitsuja (olivat ne sitten miehiä tai naisia). Myöhemmin, kun riitelin Saken kanssa (olin nimittäin jo rakastunut häneen ja tulin heti mustasukkaiseksi, kun monet jotka tulivat tervehtimään häntä osastolle olivat ex-tyttöystäviä ja vielä kauniita sellaisia, ja joiden kanssa hän myöhemmin piti vähän liiankin hauskaa huoneessaan ja menetti oikeuden pitää omia vaatteitaan, meikkejä tai kännykkää ja oikeuden kulkea osaston ulkopuolella. Minulla ei edes ollut vielä mitään oikeuksia, sillä vasta sisään tulleet eivät saa tehdä mitään, ennen kuin on selvitetty, miten paha itsemurhariski he ovat. Niinpä sitten mustasukkaisuuteni takia välimme kylmenivät ja se antoi nymfomaanitytölle tilaisuuden iskeä ja yrittää Sakkea omakseen. Loppujen lopuksi se olin kuitenkin minä, joka sain hänet -sillä kertaa.) Lisäksi näin huonetoverini, aasialaisen näköisen naisen. Hän ei itkenyt tällä kertaa, mutta lapioi suuhunsa keittoa melko toivottoman näköisenä. En voinut olla spekuloimatta, miksi hän oli surullinen. Yhdessä vaiheessa kysyin; hän ei halunnut takaisin kotimaahansa. Hänellä oli siellä lapsi, vaikeat olot ja ilmeisesti liian vähän rahaa kotiin vietäväksi, valtava pelto, jolla hänen naisena täytyi työskennellä ja ankara, väkivaltainen mies. Hän oli jo pakannut ja ehti hädin tuskin hyvästiä sanoa, kun hänet jo tyrkättiin "terveenä tuotteena" takaisin ulkomaailmaan kuin liukuhihnaa pitkin.