IRC-Galleria

Näin myös ruokajonossa ensimmäistä kertaa keski-ikäisen ruskeahiuksisen naisen, josta minulle myöhemmin selvisi, että hän oli osastolla, koska se oli "ainoa paikka, jossa on turvassa vainoajilta". Hänen talonsa ovea oli joku rynkyttänyt ja ikkunoihin koputeltu ja hänen lapsensa olivat ehdottaneet turvalliseksi paikaksi osastoa. Mielestäni oli surullista, että he olivat suruissaan tehneet niin, koska eivät tienneet mikä muukaan helpottaisi heidän äitinsä pelkoa ja harhoja. Nainen itse uskoi vahvasti olevansa osastolla juuri turvassa -ei hoidossa harhojen ja voimakkaiden psykoottisten pelkotilojen vuoksi. Lisäksi näin taas toisen huonetovereistani ja myöhemmin, eräänä iltana toimintahuoneessa (jossa olin juttelemassa naiselle, koska en halunnut nähdäkkään sakkea, joka oli pettänyt toiveeni olemalla ensin superkiinnostunut ja huvittelemalla siten exiensä kanssa. Olin huoneessa saamassa muuta ajatteltavaa. Ennen tätä minulla oli ollut ihana hetki saken kanssa tuossa huoneessa aiemmin, mutta siitä vähän myöhemmin) minulle selvisi, missä olin nähnyt hänet aiemmin. Vuosia aiemmin erään silloisen lukiokaverini kanssa istuimme kerran postitalon kirjaston edessä ja nainen, jolla oli pitkät punaiset hiukset tuli luoksemme julistamaan jumalan sanaa. Olimme uteliaita, vaikka molemmat suht ateisteja olemmekin. Nainen tuntui osaavan raamatun ulkoa ja osasi perustella raamatun kohdilla jokaisen vastaväitteen. Tuo naisparka oli siis "seonnut" uskon sivutuotteena ja sain sitä hetkittäin todistaakkin. Hän luki raamattua,mumisi ja välillä huusi sen kohtia itsekseen. Hän sanoi kuulevansa jatkuvasti Hyvän ja Pahan taistelun päässään ja välillä paha voittaa ja käskee häntä tappamaan tai kiduttamaan muita tai itseään. "Pois saatana, Lucifer", hän kertoi huutavansa silloin itselleen. Myöhemmin kun hän tiesi jo, että oli vaihtamassa osastoa Kellokoskelle, jonka Sakke oli kertonut olevan aivan kamala paikka täynnä kirjaimellisesti täysin järkensä menettäneitä (minutkin uhattiin paria kuukautta myöhemmin laittaa sinne ja Sakkea oltiin myös usein uhattu), hän halusi rukoilla minun ja kaikkien minulle tärkeiden puolesta (Hän suhtautui tyynesti kellokoskelle menoon "Hoitaja sanoi, että se on mukava paikka", hän sanoi. Minua suretti, että hoitaja oli valehdellut naiselle). Se oli pelottavaa katsottavaa. Hän huojui edes takaisin ja mutisi taas. Halusin kuitenkin varmuuden vuoksi, että hän siunaa elämämme. Kai jotenkin ihan "varmuuden vuoksi" (entä jos jumala onkin olemassa ja arvostaa hänen tekoaan). Etenkin halusin hänen rukoilevan siskoni puolesta, sillä en halunnut siskolleni tapahtuvan mitään vain siksi etten antanut rukoilla. Irrationaalista ateistilta, eikö? Yhdessä vaiheessa hän sanoi, että oli saanut itseensä jumalan hengen, joka kertoi millainen MINÄ olin lapsena. Hän osui oikeaan siinä, että itkin hillittömästi lapsena miltei joka päivä ja osasi kuvailla vaatteita, joita minulla oli lapsena ollut. Hän sanoi, että jumala on pahoillaan että joutui antamaan minulle lapsena niin paljon pahaa, mutta se oli vain niin paljon kuin pystyin kantamaan. Lopuksi minulle selvisi, että naisella oli ollut väkivaltainen, seksuaalisuusvastainen perhe, joka hakkasi jos nautti jostakin, pukeutui avonaisesti tai edes meikkasi. Nainen joutui lapsena lukemaan raamattua uupumukseen asti. Nytkin hän luki saman kohdan mekaanisesti uudelleen varmaan satoja kertoja kuin noiduttuna ja uupui siitä silminnähden raunioksi. (Toisto on puolustautumismekanismi. Eräs vanha dementikkomies, olen kuullut, jatkoi ruoan lapioimista suuhun vielä silloin kun ruoka oli loppunut. Hän jatkaa liikettä loputtomiin, jos kukaan ei keskeytä häntä.) Ambulanssi tuli hakemaan naista Kellokoskelle. Hän vilkutti iloisena hyvästiksi minulle ja lupasi muistaa minua, siskoani ja sakkea rukouksissaan. Hän ei tiennyt, millaiseen helvettiin joutuisi. Hänen jälkeensä huonetoverikseni tuli nainen, joka pikemminkin oli tulossa poispäin Kellokoskelta (vaikka hän itki hillittömästi ja oli silminnähden sairas).