Ensi vuonna ollaan siinä pisteessä, jota mietin alkaessani odottaa esikoistani; jätkä täyttää 18 vuotta ja minä 40 vuotta. Pitkälle on tultu, vaikka poikien ollessa pieniä ajattelin, ettei noi ikinä kasva isoksi. Kenties silloinen elämäntilanne pisti ajattelemaan noin negatiivisesti, koska enää ei tunnu aika matelevan.
Seuraavaa ikävuosikymmentä odotellessa varaan ainakin yhden tatska-ajan, ehkä jopa useamman. Koska valkoinen ei ole mun väri missään mielessä (etenkään omassa kropassa), niin parempi tatuoida ihosta värikäs ja mieltä piristävä, iloinen sekamelska.