IRC-Galleria

"Ahneella on paskainen loppu", tuumas mammavainaa hyvin usein. Voin sanoa, että lause pitää paikkansa. Oon siis tänään kärsinyt vatsavaivoista, ja siks lähdin kotia 40 minuuttia aikaisemmin. Olis pitänyt vaam sinnitellä kiltisti loppuun asti, mutta ehdin oppia tunneilta ainakin sairaanhoitajan viittomamerkin, samoin kuin metsän, pirun, tupakan, auton ja myrkyn.

Aamusella käytiin läpi mielenterveyspuolen asioita. Todella opettavaista ja samaan aikaan hyvin tuskallista muistaa kaikkea mennyttä shaibaa. Mutta välillä on hyvä muistaa niitä ikäviäkin asioita... Ilman niitä en olisi nykyinen minä, ja olis jäänyt oppimatta moni tärkeä läksy.

Onneks tänään on normaali ehtoo, eikä tartte olla osallisena mihinkään epämukavaan. Eilen oli nimittäin draamaa - joskin mää olin vain sivustakatsoja, en osallinen. Huoh.

Käytiin eilen pitkästä aikaa viihteellä, ja voin sanoa, että krabbe oli aamulla aivan kamala. Oli aika lyhyt ehtoo enkä sanois, että ryypiskelyn hauskuuden olevan pahan olon arvoista. Nyt menee taas korkki pidemmäks aikaa kiinni. Kun ei ole krapulassa tai juhlimassa, niin ehtii tehdä kaikkea fiksua, mm. levätä. Juhannuksena palaan asiaan, kun lähdetään laivalle porukoiden kanssa.

Tämän päivän ykkösjuttu on ollut Ozin tuijottaminen todella monen jakson muodossa. Whee.

Huomenna taidejuttuja koulussa. Ei paha, ei lainkaan. Saan varmasti hyviä ideoita tulevaa harkkaa (mielenterveyspuolen hommia) ajatellen. Musiikki ja piirtäminen, kuten myös kirjoittaminen, on hyviä purkukeinoja, kun mielessä myllertää ja masilma tuntuu synkältä paikalta.

Kohta Forssan poliiseja töllöstä.

Ei mulla muuta kuin, että kiva olla taas koulussa. Päivä päivältä noihin luokkalaisiin kiintyy enemmän ja huomaa, että kaikki on huipputyyppejä. Kuulemma opettajakin jo huomannut, että jeesataan toinen toisiamme ja ollaan toistemme tukena. Hih.

Jospa palais sohvalle ihmettelemään Eelin NHL:n pelaamista.

Viime viikkoinen yövuoro meni hyvin. Viiden tienoilla alkoi väsyttää, mutta kyllä mää siitäkin selvisin ihan kunnialla. Oli vaan todella vähätöinen yö, sillä kaikki nukkui hyvin eikä kukaan asukkaista tullut hakemaan lääkkeitä vaivoihinsa. Aamulla olikin tekemistä enemmän, kun saatiin herätellä parit muorit ylös ja auttaa heitä aamutoimissa. Olisin halunnut tehdä toisenkin yön, mutta enpä tuonne olis voinut ottaa lapsiani mukaan.

Enää yhdeksän päivää jäljellä työharjoittelua, sitten se on ohi. Odotan jo innolla kuntoutumisen tukemista, koska sen jakson aikana käsitellään ne mua kiinnostavat aiheet ja osa-alueet. Jeejee. Pitäis alkaa miettiä minne haluaisin työharkkaan kesäloman jälkeen, koska mt-puolen paikat menee kuulemma hyvin äkkiä. Sen tiedän, että en halua enää vanhainkotiin, koska sehän olis samaa hommaa kuin nyt. Pitääpä tarkkailla asiaa ja googletella mahdollisia paikkoja.

Viikonloppu tuli ja meni, valitettavasti. Sain lauantaina Eelistä lenkkikaverin ja jolkoteltiin kirjastoon ja kauppaan yli kolmen kilometrin verran. Ajattelin, että poika alkaa narista, mutta ehkä mun olis syytä muistaa, että Eeli on jo 8,5-vuotias eikä suinkaan päiväkoti-ikäinen. Heh. Eljasta en ottanut mukaan, koska se ei olis jaksanut - tiedän sen kokeilemattakin ja toisekseen Eelin on saatava joskus omia mun huomio kokonaan itselleen. Kesälomalla Eljas taasen nauttinee enemmän mun seurasta kuin Eeli, koska Elba ei käy vielä kalassa, toisin kuin isoveikkansa.

Hemmetti että nukuttaa. On ihan tööt-olo, sillä öinen vesisade piti mua hereillä. Huoh.

Selvisinpäs hoitosuunnitelman teosta. Huh! Aikamoinen urakka, kun piti googlata lääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset ja etsiä muutenkin tietoa eri tabuista. Mutta ny oon valmis. Jeejee! Sain viä ylimääräisen energiapiikin, ja väänsin heti perään perehtymistehtävän loppuun. Nyt voin loppupäivän vaan olla ja vaikka istua K:n kainalossa.

Aika rientää, sillä tästä ekasta harkasta on jo puolet takana. Seuraavat kolme viikkoa viä hoitokodilla ja si takas kouluun kuuntelemaan kuntoutuspuolen juttuja. Kivaa. :) Kuntoutus on se mun juttu, koska haluan työskennellä mielenterveyden parissa - mieluiten lasten ja nuorten kanssa. (Sinänsä vaan ihmetyttää, kun jotkut ihmettelee, että oireileeko lapsetkin mielenterveyksiensä kanssa. No kyllä...) Kesälomakin alkaa 1,5 kuukauden päästä eli "pian" pääsee lepäämään ja nauttimaan joutilaisuudesta lasten kanssa. Pitäis vaan keksiä, että missä menis käymään kesällä, koska pidän tärkeänä sitä, et muksut näkee erilaisia paikkoja ja saavat nauttia äiti-ajastaan täysillä.

Ens viikolla on luvassa elämäni ensimmäinen yövuoro. Saas nähä miten mun käy, koska oon tunnetusti iltauninen ja voi olla pienimuotoinen taistelu pysyä hereillä yöaikaa, jolloinka ihmisen pitäis nukkua. Tai minä en ainakaan ole yöeläin, vaan aikaisen herätyksen ystävä. Tänäänkin heräsin jo kuudelta, vaikka olisin saanut nukkua pitkään - niin pitkään kuin sielu olis sietänyt. Mutta ehkä si joskus muulloin tulee nukuttua.

Nyt jotain muuta kuin tietokoneen tuijotusta (menee niskat jumiin).

Meni niin plörinäks tää päivä migreenin takia kuin mennä vaan voi. Menin töihin kasiks ja puol ykstoista päätin, että parempi mennä kotiin lepäämään. Silmässä vilkkui mustia ja valuvia kuvioita, oksetti ja päätä särki. En ymmärrä, että mistä tämä ihana migreeni on mahdollisesti periytynyt, koska oon ainoa meidän perheestä, jota tää vaivaa. Argh. Nyt on ihan hyvä olla, vaikka aivastaminen sattuu ohimoihin (??).

Huomenna kouluun. Huikeeta. Saa levätä yhden päivän istumalla persiillään koulunpenkillä. Perjantaina perinteinen aamuvuoro.

Vielä tää jakso Shamelessii ja sitten nukkumaan. Tuntuu toisinaan siltä, ettei mikään unimäärä riitä - etenkään arkiaamuisin, vaikka aamuvirkku olenkin. Ehkä pitäis ulkoilla enemmän, niin olisin pirteämpi. Tai syödä enemmän kasviksia. Juoda vettä tai jättää meikkaamatta aamuisin, jotta saisin koisia pidempään.

Pitää nauttia tästä opiskeluajasta, koska työelämä tulee olemaan paljon pidempi. Jep.

Kiirettä pitää työharjoittelupaikan vuoks. Tänään aamussa ja huomenna iltaan, sitten taas kolme aamua. Yövuoro saa odottaa viä pari viikkoa, ja sitten pääsen kokeilemaan, että nukahdanko paikoilleni silmät auki vai pääsenkö kunnialla kotiin.

Koulutöitä saa painaa työn ohessa, vaikka mieluiten nakkaisin peet tällaisen turhan paperisavotan kanssa. Kyllähän kaikesta aina oppii, mut eiks voitais vaan keskittyä olennaiseen eli vanhusten hoitamiseen? 2/4 koulutyötä tehty tänään, pari saa odottaa loppumetreille kaiken muun hässäkän kanssa.

On jotenkin "maaninen" olo, sillä ei väsytä, vaikka viime yönä nukuin liian vähän ja vikat tunnit nautin ihanasta painajaisesta, jossa yhden muijan (Paula Abdul?!!) pää litistettiin kuin limpsatölkki kasaan. Olisin kai ollut seuraava, mutta onneks K:n puhelimen herätysääni herätti mut. Toivon kovasti, että en näe painajaisia vähään aikaan, koska oon saanut katsella niitä tarpeeks viimeisen puolen vuoden sisällä. Ei oo kiva herätä peloissaan ja miettiä, että onko se kirvesmurhaaja sängyn alla, kaapissa vai oven takana.

Sais tulla K kotia jos se tahtoo mennä lenkille. Mauno-kissakin selvästi odottelee sitä kotiin, koska ilmeisesti mää en ole yhtä ilahduttava tapaus kuin K. Miellän itseni laumanjohtajaks, koska pidän kuria tässä taloudessa. Maunokin tietää sen, koska ymmärtää poistua jos sanon "perkele". Fiksu elikko!

Nyt ruokaa kissalle ja vahtaamaan puhelinta.

Jäätävä väsymys. Huoh. Valvoin sitten 24h ja huomenna pitäis mennä kouluun pirteenä. Epäilen, että oon huomenna jonkun sortin koomassa tän väsymyksen takia. Yritän olla nukahtamatta, jotta unirytmi ei mee täysin perseelleen yhden valvotun vuorokauden takia. (Mulle tällainen valvominen on harvinaista, koska oon iltauninen aamuvirkku.)

Haa, Simpparit alkoi telkkarista. Tulee ihka ensimmäinen jakso kaiken lisäks. Nostalgiaa.

Tänään juhlitaan erästä kolmekymppistä miestä. Oon vissiin into piukkana, koska heräsin jo ennen kuutta, vaikka menin nukkumaan vasta varttia vaille yks. Mutta ehkä mää jaksan valvoa ainakin kymmeneen jos oikein yrittää.

Ens viikolla päästään harjoittelemaan injektioiden pistämistä. Toivottavasti en satuta harjoittelukaveria, mutta en usko, että saan tuhoa aikaan. Kyllä mää senkin opin - luotan siihen. Enää pari viikkoa koulua ja päästään kokeilemaan työelämää hoidon ja huolenpidon osalta. Jeejee! Kiva, kun saa kehittää itteensä tiedollisesti ja taidollisesti.

Tälle päivää oon ehtinyt tehdä kaksi eri tenttiä (joista toinen meni läpi, toisesta ei vielä tiedä) ja oon keittänyt elämäni ekaa kertaa hernesoppaa. Tottakai se soppa meni vähän perseelleen, sillä mikä ruoka se sellainen on jos ei vähän mee pieleen mun ollessa yks kokeista?

Huominen vielä, niin sitten on tää viikko paketissa koulun osalta. Työharjoittelukin alkaa jo tän kuun lopulla, jännää! Odotan sitä kovasti innolla ja vähän kauhullakin. Mutta tekemällä oppii, kuten eilen opittiin kuuden muun ryhmäläisen kanssa mittaamaan verenpaine manuaalisesti. We nailed it!

Nyt pari palaa suklaata ja si maate. Alkaa väsymys painaa silmiä, sillä stressierkkinä heräsin jo neljältä miettimään tenttikysymyksiä. Ei näin.