IRC-Galleria

Vapaapäivästä tulee upea, kun herää jo kuudelta ja suunnittelee kieli pitkällä mitä kaikkea voi siivota. Ja kyllä, mulla on vapaapäivä, koska K ei tule tänään lainkaan kotia, vaan menee porukoilleen tuunailemaan autojaan kuntoon. Mää siis saan nauttia perjantaista kaksin kissimirrin kanssa, paitsi ettei Maunus nauti siivoamisesta. Se nimittäin pelkää imuria. Ei tartte kuin raijata keltainen pölyntappaja esiin, niin kissa menee selkä luimussa sängyn alle. Hyvä, että pallukkaan saadaan edes joskus vauhtia - muulloinkin kuin aamuviideltä tai myöhään ehtoolla.

Huomenna tulee vieraita kylään. Vois ostaa vähän enemmän glögiä ja tehdä terästettyjä glögijuomia. Jos vaikka pitäis pikkujoulut. Joo hei, mahtava idea! (Näin ne mielenvikaiset keskustelee itsensä kanssa.) Pitääkin laittaa tekstaria sekä K:lle että vieraille. Toiset pikkujoulut vietetään sitten kuun lopulla, kun K ja S täyttää vuosia.

Voiskohan sitä si aloittaa tulisen tangon imurin kanssa. Toivottavasti yläkerran naapurit nukkuu vielä, koska nyt tulee kosto siitä toissailtaisesta imuroinnista, joka kesti ja kesti. Hähhää.

Hauskaa viikonvaihdetta kaikille, jotka tätä eksyy lukemaan!

Kyllä voikin olla raastavaa tää tietojen odottaminen. Nyt on sentään vaan viikko haastattelun ja tiedon välissä eli mitenkä sitä pystyis venaamaan päätöstä kuukauden ajan? Ei varmaan tulis muuta kuin hermoiltua. Huhuh.

Laitoin Maunon ulos valjaisiin, jotta saan tuuletettua tän kämpän kuntoon. Siellähän se kyttää vesi kielellä talitinttejä, mutta eipähän saa yhtäkään kiinni. Saalistakoon tirppoja anoppilassa, kun sinne pääsee seuraavan kerran. Söis vaikka myös hiiriä ja päästäisiä, koska ne perkeleet tekee pesiä talojen seinien väliin. Kauhee löyhkä jos sellainen tuholainen kuolee pesäänsä. Yhh. Tähän väliin voisin kysyä siltä eräältä, jonka mielestä kissa osaa vain paskoa laatikkoon, että mitenkäs se kissojen elämäntehtävä eli tuholaisten tappaminen? Sillähän ei ole mitään merkitystä ollut koskaan? Koirahan se on kaiken a ja o. Vitut.

Odotan innolla milloin jouluvalot rysähtää alas olkkarin ikkunasta. Laitoin ne teipillä kiinni, kun en muutakaan keksinyt eikä tohon ulkokarmiin saa mitään naulojakaan lyötyä, kun on tollaista liukasta peltiä tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä teippi pelastaa!

Jospa tässä katselis Areenasta loput, julkaistut Siskonpeti-jaksot ennen kuin nostan kytkintä Sentin suuntaan.

Vitsit meillä oli hauska Halloween lasten ja ystävien kanssa. Parhaimmat hetket oli ne, kun lapset sai hakata Mallun ja Artun valmistamaa piñataa mölkkykapulalla. Vuorotellen ne penskat murjoi pääkalloa ja toisinaan myös isä avitti lapsia hakkaamalla piñataa vähän kovemmalla voimalla. Lopulta se pääkallo repes auki ja karkit lensi ympäriinsä. Taputettiin ja hihkuttiin kaikki. Hihiih. Yöllä katseltiin kauhuleffaa vuodelta -77 ja kaks muuta katseltiin osittain. Poltergeist oli koominen ja Feast muuten vaan surkea - sekava jo alusta lähtien.

Eilen väsytti valvominen, mutta hyvin se päivä taittui iltaan. Nukuin lähestulkoon kellon ympäri, ja nyt on erittäin levännyt olo. Oon purkanut viikonloppukassit ja tänään aion siivota. Täällä haisee epäilyttävästi kissanpaska, sillä Mauno ainakin eilen paskansi suihkun eteen mielenosoituksena. Kiva kissa, arvostan tuota elettä.

Ny hommiin tai en saa mitään aikaiseks päivän aikana.

Saapa nähdä millainen pullero meidän terassilla viihtyvästä talitintistä tulee. Oon aloittanut ruokinnan jo nyt, vaikkei ole edes lunta maassa, mutta musta on siistii, kun saan katsella lintuja. Se on sitten eri asia nämä lemmikkilinnut, niistä en oikein tykkää. Linnun kuuluu olla vapaa ja viilettää taivaalla. (On kokemusta eksän linnuista, joita pelkäsin ja vihasin sitä varoitusrääkynää. Eivät olleet kesyjä.)

Tänään starttaa Opel ja suunnatoon Halloween-juhliin lasten kanssa. Ne on tosin vasta huomenna, mutta mulla on jo nyt muovipussillinen koristeita ja rekvisiittaa pakattuna enkä oo vielä edes ostanut herkkuja! Pojille ostin naamiaisasut jo viime viikolla eli asut on kaikilla kunnossa. Muut aikuiset oli myös ostaneet koristeita, jotenka tulee hyvin sisustetut kemut. Lapset on varmasti onnessaan, jee! Mei aikuiset katsellaan si kauhuleffoja, kun naperot on unten mailla. Pakko se on sanoa, että tykkään ystävistäni, sillä nää teiniajan kamut tuntuu ihan perheenjäseniltä.

Eilen oli epätoivon päivä. Ahdisti ja oli paha olla, kunnes sain lenkillä käydessä purkaa sydäntäni armaalleni. Joskus se keskiyöllä isketty mies on kuin onkin prinssi eikä sammakko. Kyllä mää vaan niin kovin välitän K:sta, koska se saa asiat näyttämään aina valoisemmilta niitten ollessa synkimmillään. Toimintasuunnitelma tulevaisuutta varten on tehty ja uusi asuntohakemus lähetetty kaupungille. Eiks olis meidän vuoro saada asunto, jossa olis sauna ja enemmän tilaa meitin perheelle? Ei tässä asunnossa ole muuta vikaa kuin sijainti ja kylppäri. Oon satavarma, että tuolla vessan seinien sisäpuolilla muhii jonkin asteinen homepommi. Vaikka miten pesen ja hinkkaan veskin seiniä, niin aina sinne ilmestyy niitä mustia läiskiä eli jotakin hometta. Mutta kun muutetaan tästä pois, niin haluan ehdottomasti maalata uudessakin kodissa yhden seinän violetilla. On se jotenkin niin cool väri tua makkarin puolella. Ja ruskeeta johonkin seinään!

Hyvät Pyhäinpäivät kaikille, jotka luette tätä! Olkaa ihmisiks.

Not bad. Kävelyä jo tälle päivälle palttiarallaa viis kilometriä. Kävin vielä tepastelemassa kynttiläostoksilla eli nyt on taas liikuttu vähän niinku ohimennen. Jeejee!

Haastattelu meni hyvin, vaikka pää humisi yhteishaastattelussa tyhjää hetken aikaa. Pienen alkukankeuden jälkeen mää tajusin mistä on kyse ja solahdin mukaan keskusteluun. Juttelin väleissä yhden vanhemman naisen kanssa ja sovittiin, että pidetään yhteyksiä. Ties jos molemmat päästään opiskelemaan pätevyydet ammatteihimme (työn oppii ensisijaisesti tekemällä, ei pänttäämällä, ja siksipä pidän itteeni jo ammattilaisena). Ja oli ihanaa, kun muutkin oli aikuisia eikä tarttenu tuntea itteensä ikälopuks mammaraiseks nuorisojoukon keskellä. Sehän mää kaiketi oon, tantta - ainakin omasta mielestäni. Lol. (Sanooks kukaan enää lol vai oonko jälkijunassa?)

Nyt vedän pullollisen Vire-juomaa, koska oon sen ansainnut. Sitten pitääkin jo tiskata ja sitä rataa. Ehkä iltapäivällä Helsinkiin, sillä kutsu kävi. Kattoo ny jos innostun lähtemään.

Enää puoli tuntia ja mää häippäsen ulos. Aion kävellä koululle, koska siinä matkalla saa mukavasti happea ja aivot herää tähän päivään. Näin aamuvirkkuna on pakko myöntää, et oli hetken aikaa tahmee päästä hereille, sillä silmät aukes ennen kellonsoitto (04:55). Päätin eilen herätä samaan aikaan kuin K, jotta saan rauhassa kuunnella musiikkia ja tehdä kaiken kiireettä. Toimii!

Haastattelun jälkeen ajattelin mennä ostamaan kynttilöitä Tokmannilta. Tuikkuja ja pöytäkynttilöitä. Ulkolyhtyyn mulla onkin lyhtykynttilöitä eli niitä ei tartte ostaa. Oon kattokaas tässä jo pari päivää ollut tiptap-tunnelmissa, vaikka on vasta lokakuun loppu. Jouluaattona taasen olo ei ole yhtään jouluinen - noin se on mennyt monta vuotta. Viime vuonna taisin olla joulufiiliksissä keväällä, kun satoi takatalven lumet työpaikan pihalle. Sisäinen kelloni on rikki?

Jännittää. Hitto vie.

Noi uudet kengät on ihanan pehmeät kävellä. Ei hierrä tai kierrä kantapäätä, astuminen on kuin pumpulilla astelis ja värikin on kohdillaan. Se, että myyjä toi mulle puoli kokoo normaalia isommat, tekee jo tosi paljon. Ehkä noi koon 38 tossut ei vaan sovi yhteen mun koiven kanssa? Yleensä se on se mun koko, mutta ei ilmeisesti Niken kengissä. Sinänsä hassua, koska Converseista käytän kokoa 37,5. Samaa pelleilyä kokojen kanssa kuin vaatteissa.

Tällä viikolla on Halloween-kekkerit. Keräsin jo muovipussiin koristeita laatikosta, jotka ostin naamiaisiin viime huhtikuussa. Voidaan lyödä aivot pöydälle ja veriset kädet peiliin sekä muuta tilpehööriä sinne tänne. Vielä kun ostaa sellaisen ison muovisen kurpitsakipon ja Halloween-karkkeja, niin avot! Voisin olla taas mielipuolihoitaja, niin saa lapsetkin nähdä verisen takin, jonka jemmasin kaappiin.

Huomenna olis haastattelu Omnialla. Kauhee stressi, vaikka ei noissa tollaisissa ole mitään pelottavaa. Paitsi että saattaa olla. Onhan kyse monien tulevaisuudesta. No, meen sinne ittenäni enkä vilkaise kysymyksiä, joita saatetaan kysyä. Parempi vastata ja miettiä vasta paikan päällä kuin opetella vastauksia ulkoota.

Unirytmi vois olla parempi, sillä ei oo hyvä herätä öisin kolmeks tunniks pyörimään, lukemaan ja miettimään niitä näitä. Viime yönä vatsa kouristeli ja piti hereillä ja onnistuin jotenkin saamaan K:nkin heräämään ja pyörimään. Olin kyllä ihan hiljaa, mitä nyt väänsin ympyrää ja pelasin kännykällä. Sääliks kävi toista, kun heräsi kaks tuntia ennen kello viittä. Maunokin sikaili aamuyöstä - juuri kun olin nukahtanut. Mulvaanikatti yritti avata yhtä keittiönkaappia ja se kolina oli kamala. Teki mieli täyttää koko kissa, niin ainakin se olis yöt paikoillaan. Huoh.

Sain ostettua Stadiumista uudet Niken tossut, jotka toivon mukaan ei ala kalvaa kantapäätä missään vaiheessa. Kyllä sillä hinnalla luulis, että kengät ei ole paskat, mutta saas nähä. Entiset Niket oli ensteks hyvät jalkaan, mutta sitten alkoi se perkeleen hiertäminen, vaikka olin ajanut ne sisään erittäin tehokkaasti. Jospa ne oranssit tossut olis paremmat äitin, Sallan tai Mallun jalkaan.

Kerätään muksujen kanssa Simpsonien legohahmoja ja taas saatiin ihan uus. Yleensä meitä vainoaa Martin, koska se on ilmestynyt pakkauksesta jo kolme tai neljä kertaa. Nyt saatiin Patty kokoelman jatkoks. Jeejee.

Kohta perjantaisiivouksen aloitus.

Huomenna ostan uudet lenkkitossut. Menee lenkit aina munilleen, kun toinen kenkä kalvaa rakkoa kantapäähän (sen seurauksena pitää kävellä erikoisesti jos osuu ylämäki kohdalle) ja molemmat koivet on kuin ruuvipenkissä vääränlaisen lestin takia.

Käytiin siis lenkillä ja valitin kuin pikkulaps, kun jalkoihin koski ja vasen kenkä hiersi niin, että rakko tuli - rakkolaastarin läpi (paskan möivät). Sanoin K:lle, että ei sen tartte mua ottaa mukaan lenkeilleen, koska rutisin ja valitin niin paljon. Kuulemma se edelleen haluaa mut seurakseen, kunhan saan paremmat kengät jalkoihini. Tällä hetkellä lenkin paras osuus se, kun saan noi puristavat Niket pois.

Ostin eilen Halloween-kostyymit lapsille. Eelistä tulee koulun bileissä merirosvo ja Eljas sai lehmä-puvun. Pitäähän toisen pojista muistuttaa äitiä - saatte itte päättää oonko piraatti vai lehmä. Ittelleni ostan meidän yhteisiä kemuja varten pelkän naamavärisetin, jolla voi tehdä rupia ja arpia. Pitää tosin katsoo, etten mitään liian radikaalia arpea tee, ettei nuorempi herroista pelkää meikäläistä.

Kohta nukkumaan. On koko päivän kouristanut mahasta ja niskat on kireät kuin viulunkielet. Tänään ei oo ollut mun päivä olotilan puolesta. Ehkä huomenna on kivampi päivä, kun pääsen kenkäkaupoille ja käyn samalla ostamassa vanhemmille neljä lippua teatteriin. Elän ainakin toivossa. Ystäviäkin tulee kylään ehtoolla, niin ei kai silloin voi olla tylsää, eihän?

Syysloma ohi ja saldona on muutamat kävellyt kilometrit Eljaksen ja äitin kanssa. Koluttiin läpi myös toisella puolella tietä oleva leikkipuisto Elban kanssa ja Eeli pääsi kalastamaan papan kanssa Salokselle. Ei tehty mitään erikoista, mutta pääasia, että saatiin nauttia lomasta yhdessä. Sehän se on tärkeää - sekä lapsille että äitille.

"Sun rasittava arkes on sun lapses lapsuus." Erittäin viisas ajatelma. Monesti sitä ei ajattele, että päähän potkiva, vituttava arki tosiaan on oman lapsen lapsuus. Lapsuudesta pitää jäädä onnellisia ja hyviä muistoja eikä muistijälkiä siitä, miten äiti oli ärtyisä ja väsynyt. Tai isä niin kiireinen, ettei ehtinyt lukea yhtä kirjaa. Omat muistikuvani lapsuudestani on pääosin onnellisia. Toki muistan myös haavereita, joita sattui, mutta kyllä mulla oli onnellinen lapsuus. Toivon, että myös mun omat lapset kokee lapsuutensa turvallisena ja mukavana eikä vain sitä, että äiti ja isä eros. (Tähän saan vastauksen joskus 10 vuoden päästä, kun Eeli on 18-vuotias ja Eljas pari vuotta nuorempi.)

Uusi viikko alkaa tällä kertaa hyvällä musiikilla ja kirjoittamisella. Pakko vaalia sitä ainoaa lahjaani, jonka olemassaolon tunnustan. Mää osaan kirjoittaa liirumlaarumia ja mulla on hyvä mielikuvitus. Oon vaan useamman vuoden ollut jumissa kirjoittamisen suhteen, mutta nyt alkaa olla aika tarttua (kuvainnollisesti) kynään ja paperiin. Paljon ajatuksia ja ideoita, jotka on saatava ylös. Ehkä oon alkanut innostua kirjoittamisesta, sillä oon lukenut viime kuukausina paljon dekkareita. Etenkin Erik Axl Sundin teokset on kasvattaneet nälkää, sillä sen dekkarikaksikon kirjoituskieli on rikasta ja ihanan pulppuilevaa, vaikka aiheet onkin raskaita ja jopa sairaita. Mutta kirjoittaminen on mun juttuni - sano kuka mitä tahansa.