sataa, sataa, sataa.
Tuulee.
Sotken ja sähellän. Teen yksinkertaisestakin niin monimutkaista. Surettaa, vaikka ei saisi.
Saksassa kurvit oli suorat, osasin tehdä kaiken oikein. Miulla on vähän ikävä Yanekia, ihan vähän vain. Vaikka ei varmaan saisi.
Nyt kaikki vaan monimutkaistuu, enkä tiedä miten kaikki pitäisi tehdä oikein.
Haluun olla tyhjä ja tunneköyhä vajokki. Sitten olis helppoa. Eikun sydämetön. Sitten vasta oiskin helppoa.
Voisin oikeestaan tunkea muutaman ihmisen ilmatiiviiseen muovipussiin. hahah. inte kiva. ei oo hauskaa. ei sit yhtään.
Voisin lukea vaikka vähän Pikku Prinssiä. Jos vähän piristyisin. Tai emt.
Päiviltä: Miksi olla monimutkainen nainen, kun voi olla yksinkertainen tyttö?
Ku en osaa, niin en osaa. En osaa olla kumpaakaan.
Meen keitää teetä. Semmosta mihin tulee mausteita, ja miulle tulee siitä mieleen Pietari, vaikka se onkin oikeesta ihan perusteejuttua vaan.
Mut sitä osaan. Sitä en tee väärin. Siitä en tuu surulliseksi. Siltä en toivo liikoja.
Miksi koko maailma ei vois olla samanlaista kun miun ryssäteekeitokset. Sitten olis kaikilla hauskaa, helppoa ja iloista.