IRC-Galleria

hui. Vaikka miulla on sata ja tuhat tekemätöntä asiaa odottamassa, niin välillä tuntuu, ettei miulla olisi muuta tekemistä kuin tietokoneen edessä istuminen. Voisin tehdä myös listan siitä, mitä kaikkea on viimeisen kuukauden aikana tapahtunut.

Oikeastaan olen ihan yllättynyt kuinka PALJON kivaa on tapahtunut. Pelkäsin kirjoitusten tuloksia, mutta ne meni yllättävän hyvin ja pelko opiskelunpaikan saamisesta ja epävarmuus vähän kaikesta muustakin alkaa pikkuhiljaa vähentyä. Taidan tietää mitä haluan lukion jälkeen tehdä ja muutenkin tuntuu että kaikki järjestyy (hehe .. ja kenes motto toi muutes olikaan! 'kaikki järjestyy'). Cisvin leiri oli Naantalissa ja siitäkin jäi tosi mukavat muistot. Ja koko kuukauden kohokohta oli Saksan reissu. Siitä voisin kirjoittaa vaikka romaanin ja toisen romaanin siitä, millaista reissaaminen on. "Mua väsyttää ja särkee päähän"- "Sellaista se on, kun reissaa"-"Eih, sellaista se on, kun nukkuu liian vähän". Oli ihana päästä takaisin kotiin, nähdä kaikki rakkaat ihmiset ja saksan vanhemmat. Päästä taas kerran saksalaisiin baareihin ja opiskelijapippaloihin, joissa vaan on 'sitä jotain'. Istuin Tiinan kanssa junassa kymmeniä tunteja, ja siellä tuli tavattua tosi mielenkiintoisia ihmisiä ja mietittyä kaikenlaista.

Oikeastaan olisi varmaan viisaampaa, jos en miettisi niin paljon. Yleensä silloin päädyn siihen ratkaisuun, mikä ei ole se paras mahdollinen. Tai siis, miun ei pitäisi tehdä mitään ratkaisuja sydämmellä, sillä se ei nähtävästi ole tarpeeksi kypsä sellaiseen (juu-uh, kokemusta on!).
Ajattelin myös HÄNTÄ. ..sori, vain Daniela on kuullut hänestä, mutta kerron siitä sitten joskus.. Epäreilua, että joihinkin vaan jää tahtomattaan ja alitajuisesti roikkumaan, vaikka tietääkin että ihan toivotontahan se on. Minkäs sille mahdan, että hän eksyy aina silloin tällöin ajatuksiini. Äh, en ala jauhamaan tästä enempää.. tää on sellainen aihe, mistä en oo vielä itekään täysin selvillä, vaikka olis pitänyt olla jo ajat sitten..prkl.

Nyt on ihana kun sataa lunta. Oon ollut kuumeessa kotona ja miulla on ollut aika surkea olo. Krissekin on poissa ja koulu on aika ankea paikka ilman Krisseä. Aikaisemmin halusin vain pois Parikkalasta, mutta nyt oon huomannut kuinka hyvä(=maailman paras) luokka miulla on ja kuinka paljon pidän heistä. Ja varmasti tulen ikävöimään kaikkia, kun lähdemme keväällä eri suuntiin. Nåja, se on sitä kuuluisaa elämää.

Mut tää on loppu nyt. Pitää tehdä vielä vaikka mitä. Palataan!