IRC-Galleria

Kai tama vaihe kuuluu asiaan taalla. On semmoinen olo, etta tulen viihtymaan ja viihdynkin. Silti on vahan haikea olo. En voi sanoa, etta olisi ikava suomeen. Ei oikeastaan ole patkaakaan. Olen saanut jo muutamia kavereita, tai siis ainakin yhden jolle soittaa, jos paa alkaa hajota. Maija on siis suomalainen ja hanet saa aina houkuteltua pubiin. AINA. Yleensa han istuu siella houkuttelemattakin. :) Mutta paivisin han kay toissa.

Helle on tosiaan vaivannut ja oisin olen kirjaimellisesti uinut omassa hiessani. Viehattavaa. Aamuisin on sitten ollut niin pahalla tuulella ja koomassa, etta on saanut tosissaan heratella itseani. Tanaan sain erityisen ikavan heratyksen, silla puhelin soi monta kertaa yhta soittoa, eika kukaan mennyt vastaamaan. Mun tyovuoron olisi pitanyt alkaa klo 3 mutta sainkin kuulla, etta mun pitaa lahtea hakemaan Chris sairaalasta heti. Ja kello oli vasta puoli yksitoista. Siina sitten laskin sataan ja mussutin akkia jotain aamupalaksi. Onneksi siella meni "vain" kaksi tuntia ja sain menna takaisin nukkumaan. Tai siis kierimaan sangyssani turhautuneena kuuman ilman takia. Noh, ilta menikin mukavasti klassisen musiikin konsertissa. Chris nukkui koko ajan melkeinpa tajuttomana. Ensimmaista kertaa en saanut hanta hereille vaan jouduin tyontamaan hanet ulos salista ja odottamaan etta han reagoi ympariston vaihdokseen.

Enpa voi sanoa, etta olisi tapahtunut hirveasti. Eilen olin sairaalassa koko paivan Chrisin luona ja istuimme pihalla (koska sairaalassa oli liian kuuma) ja kavimme kavelemassa. Oli varmaan melkoinen naky, kun mina tyonsin pyoratuolipotilasta sairaalan ulkopuolella, jolla on tippapussi roikkumassa. Myohemmin sitten lueskelin kirjaa Chrisille ja taytyy sanoa, etta se on yllattavan vaikeaa. Englanti ei todellakaan luista viela kuten haluaisin ja jouduin jatkuvasti kysymaan miten mitkakin sanat lausutaan. Lisaksi jouduin tarkistamaan niiden merkityksen sanakirjasta. Voitte varmaan kuvitella miten hidasta se oli!
Noh, raskainta paivassa oli se, etta Chris toisti jatkuvalla syotolla, etta haluaa pois sairaalasta. Han yritti ylipuhua minua hakemaan pakettiauton ja kaahaamaan hanen kanssa karkuun. Noh, onneksi han on taas kotona ja voimme jatkaa arkeamme, eli teattereissa ja konserteissa ravaamista. :)

Eilen illalla toiden jalkeen hain yhden pullon siideria ja kiskaisin sen Maijan ja Lindan seurassa rentoutuakseni raskaasta paivasta. Noh, vasyneelle ihmiselle sekin oli liikaa. Tosin se oli reippaasti vahvempaa kuin suomalainen siideri ja paintti on enemman kuin iso pullo siideria. Pullon kyljessa lukikin, etta se vastaa 3.2 ravintola-annosta! Hassua humaltua silla tavalla vahingossa.

Mutta joo. Huomenna pitaa nousta aikaisin, joten kipittelen nyt sankyyn.