IRC-Galleria

Soitin kotiin isanpaivan kunniaksi ja sain kuulla, etta siella on sattunut ja tapahtunut kahdessa viikossa. Ensinnakin Tapio on lahtenyt pesasta ja muuttanut serkkunsa/kaverinsa Samin kanssa yhteen Oulaisissa ja opettelee oman ja itsenaisen elaman taitoja. Oli kyllakin kaynyt hakemassa vessapaperit kotoa... :) Mukava kuulla, etta han on ottanut askeleen eteenpain ja miettii mita tulevaisuudessa. Eipa sita voi jaada kotiinkaan ikuisiksi ajoiksi.
Toinen yllattava asia on se, etta porukat ovat hommaamassa koiraa! Uusi perheenjasen olisi siis luovutuskelpoinen ensi viikolla ja kaikki tama on tapahtunut niiin nopeasti. Aiti olis alunperin halunnut kissan, mutta koska Tapio on erittain allerginen (ja niin kylla olen minakin) niin han joutui luopumaan ajatuksesta vaikka Tapio lahtikin kotoa. Eihan me voitais menna edes kaymaan siella, jos ne kissankarvat sais meidat itkemaan... Noh, siita pojat saivat sitten idean, etta aiti laittais koiran, josta ihme ja kumma isakin innostui. Silla ehdolla tosin, etta han saisi vaikuttaa koirarotuun. NOh, yhteistuumin he sitten paattivat ostaa valkoisen lansiylamaanterrierin (piti ihan kayda netista hakemassa tuo koirarodun nimi...).
Ensimmaista kertaa viiteen kuukauteen mua harmittaa, etten ole kotona. Ois niiiiiiiiiiiin kiva olla katsomassa kun meidan pienokainen kasvaa. Sehan ehtii muuttua ihan hirveasti ennen kuin menen kotiin. Nimea sille eivat porukat ole viela keksineet, joten se ois nyt mietinnassa. Ideoita kuulemma otetaan vastaan. Ja koira on uros.
Ma en oo koskaan ollut koiraihminen, mutta kaippa se minakin alan pehmeta... Perhana kun sita vaan vanhenee, joka paiva! Vaikka tuohan se nakojaan hyviakin juttuja mukanaan.

Outoa tassa on nyt sekin, etta kun menen kotiin tulevaisuudessa, en voi enaa vain hiippailla sisaan. Ovella onkin vastassa koira, joka ei edes tunne mua, siskoaan. :) Asia pitaa korjata heti kun vaan menen suomeen.

Joo-o. Siinapa mun taman paivan kohokohta tais tullakin. Me on kayty tanaan Lindan ja Chrisin kanssa sunnuntailounaalla uudessa paikassa ja sitten oon kattonut leffaa ja porissut kavereiden kanssa mesessa. Valilla tuntuu, etta olen Suomessa ja siksi kai mulla ei oo ollut ikava sinne.

Juttelin tanaan Miikan kanssa tasapainoisuudesta, onnesta ja itsevarmuudesta ja tulin siihen tulokseen, etta olen tasapainoinen, mutta silti levoton. Miikan mielesta (tai ainakin nain ymmarsin) se on vahan ristiriitaista. Omalla tavallaanhan se onkin, mutta sehan riippuu ihan siita miten nuo sanat ymmarretaan. Joskus tuntuu, etta jokainen sana pitais selittaa erikseen (ja sitten viela selittaa ne selitykset), ettei ihmisten valille tulisi vaarinkasityksia. Eika sita varmaan siltikaan voisi taysin ymmartaa, mita toinen tarkoittaa. Ehkapa ongelmana ei ole kommunikointi vaan sen sen puute...
Levottomuuteni johtuu varmaan siita, etta tarvisin kiihkeasti koko ajan jotain uutta pysyakseni vireana. Ja sitten kuitenkaan en jaksa potkia itseani koko aikaa uusiin tilanteisiin. Tarvisin sellaisen tyon, jossa joutuisin vakipakolla eri paikkoihin ja eri tilanteisiin. Ehkapa ma sitten olisin tyytyvainen vapaa-ajallakin. Mutta omasta mielestani oon kuitenkin tasapainossa itseni kanssa. Tiedan yleensa ainakin mita haluan ja millainen olen, vaikka valilla purnaankin kun tuntuu, etta kaikki ahdistaa. Ja onko se, ettei ole tyytyvainen nykyiseen, tasapainottomuutta vai tervetta tasapainoilua? Eli siis tasapainon yllapitamista menemalla eteenpain. Aina ei voi olla tyytyvainen sita mita on tai mita kuvittelee olevansa, mutta eihan se tarkoita, etta kavisi jotain identiteettikriisia. Se tuntuu olevan vain muotisana, jota viljellaan joka paikassa. Eihan ennen kellaan ollut kriiseja!!!
Mitahan ma taas hopisen...

Ja sekin, etta ma haluan eri asioita eri paivina on joskus outoa. Tanaan ma oon haaveillut siita, etta saisin oman kampan. Huomenna varmaan haaveilen taas kommuunista. Mut en ma nae siinakaan mitaan ristiriitaa. Oma kamppa, jossa kaverit ois lahella tai rauhallinen ja sopusointuinen kommuuni, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Ovatko ne oikeasti niin eri maailmoja? Riippuu varmaan siita millaisia kavereita tai asuinkavereita sattuu olemaan...
Ash. Ma meen nyt nukkuun.
Oita!