IRC-Galleria

Hesen (Hesburger) lastenlehti tupsahti postilaatikkoon, ei tietty mulle mut lapsille. Selatessa silmiin osui koko aukeaman juttu Panu Larnoksesta. Panu oli mun suosikki viime Idolsissa, vaikken toki missään vaiheessa olettanut, että hän Aria voittaisi. Levynkin ostin ja tykkään jopa siitä. En ihan älyttömästi, mutta kuitenkin (kaunista pehmopoppia). Ja kävin keikallakin... tai siis melkein keikalla (minusta kolme biisiä ei ole oikea keikka). Siitä jäi fiilis, että voisin käydä toistekin, jos kohdalle osuu.

Eli periaatteessa positiivinen, kannustava suhtautuminen kyseiseen tyyppiin, ja paljon sympatiaakin (kunpa sais omaa menestystä, eikä jäis vain"Annan poikaystäväksi"). Juttukin tuntui ensin kivalta. Otsikko "Esikoislevy positiivinen yllätys" ehkä vähän liiottelua, mut se ei johdu levystä vaan odotuksista (levy on hyvä muttei yllättävän hyvä). Ja ilahduttavaa tietoa siitä, että Panun biisit ois pärjänneet download-listoilla, vaikkei levy virallisella listalla juhlinutkaan. Mutta sitten: "Kun biisien etsintä seuraavaa levyä varten on jo aloitettu, voi Panun kaipaama täysosuma olla tulossa piankin".

Seuraavaa levyä? Kaveri joka ei ole edes kunnolla aloittanut keikkailua? Haloo! Kattois nyt ensin riittääkö lavakarisma paikoissa, missä ikärajat karsii innokkaimpia faneja. Riittääkö motivaatio, jos pitää aloittaa pienistä baarikeikoista, kun on seuraillut omaa siippaa festarikansojen villitsijänä?

Kai tuo on vain mediapuhetta - voihan niitä biisejä etsiä, vaikkei olis vielä ajatustakaan uuden levyn tekemisestä. Ja tietenkin itse asia (valmisteleeko Panu uutta levyä vaiko ei) on tässä täysin sivuseikka (kiva vaan jos valmistelee). Potuttaa vaan eräs toinen entinen aidoli, just se joka lipsahtelee kaikkiin mun päiväkirjamerkintöihin. Siltä ei kuulu minkäänsortin "etsii uusia biisejä" -uutisia. Ei vaikka keikkakarismaa todistetusti on, samoin esiintymisintoa, ja toimiva yhdistelmä stara-asennetta ja vaatimattomuutta (pienemmätkin keikat tehdään isolla fiiliksellä). Epistä... ;)