IRC-Galleria

Nyt on sitten vihdoin nähty Pete Seppälä ja bändi livenä lavalla - eikä tarvinnut pettyä lähes tähtitieteellisiksi kasautuneista odotuksista huolimatta. Keikka oli Tapiola Gardenissa - tosi hieno terassinäkymä, ihana lämmin kesäilta, ja aivan mieletön keikka! Reilusti yli kaksi tuntia soittoa ja laulua. Rock-meininkiä pienillä väliherkistelyillä - mm. uskomattoman hieno akustinen sessio, kitara ja kaksi komeaa miesääntä.

O'jess, eli se bändi, osoittautui huhupuheiden mukaiseksi eli aivan mahtavaksi. Bilebändi tosiaan - Peten taustoja soittivat taitavasti ja antaumuksella, ja pelkän bändin heavypainotteinen setti oli ihan tykkiä! Ei nyt lähdetä vertailemaan Hard Rock Hallelujaa tai Enter Sandmania alkuperäisiin, mutta jykevää meinikiä (siihen verrattuna esim. Ari Koivusen sinänsä vallan loistava heavy-levy on lähes poppendaalia... No, ei sentään, kyllähän livetilanne tuo lisäjykevyyttä verrattuna tämän vanhan tädin hiljaiseen stereosoittoon ;)

Ja Pete on show-mies vailla vertaa. Vaikka yleisöstä iso osa oli todennäköisesti muuten vaan paikalla (toisin kuin me "fanit"), Pete ja bändi valloittivat koko porukan bilettämään. Tietysti takuuvarmoilla cover-hiteillä oli osuutensa asiaan (Autiotalo, Let me entertain you...), mutta kyllä Peten oma materiaalikin tuntui kelpaavan. Luovat yleisön joukkoon hyppäämiset, sekä laulatus- ja huudatussessiot sujuivat Peteltä aidon rock-staran elkein, mutta tauoilla Pete kierteli rennosti juttelemassa mukavia - ja roudasi bändin kanssa ilman mitään diivailuja. Esiintymisessä oli energiaa, heittäytymistä ja puhdasta iloa, ja laulu oli vielä reilusti upeampaa kuin levyllä!

En voi käsittää, miten Peten suosio on vielä niin pientä (siis paino sanalla vielä - toistaiseksi!!). No, ihmiset ei varmaan itsenäisesti löytäneet Jos Nukun Kiltisti Sohvalla-levyä, kun ei sitä markkinoitu mitenkään - säälittävää verrattuna tämän vuoden Idols-tähtien bussinkylkikuviin ja kokosivumainoksiin. Ja kun levy on myynyt vähän, keikkojakin Pete joutuu metsästämällä metsästämään. Mutta pakko uskoa, Peten takia, ja tietysti itsekkään itseni takia (haluan pian taas keikalle!), että suosio on nousussa. Pakkohan Peten ja O'jessin maineen on levitä Gardenin tyylisten loistokeikkojen jälkeen!

Hohhoijaa. Vanhuus ei tule yksin, tai ehkä se on enemmänkin "elämä" mikä ei anna rauhassa nukkua. Vaikka riekkuu aamuyöhön, on silti könyttävä aamulla tyrkkimään tenavia kohti koulua. Riekkuminen ei liittynyt eiliseen synttäripäivään, vaan ihanaan kevätiltaan osuneeseen työkaveriporukan saunailtaan - eipä olisi tämän päivän sateessa ehkä tullut istuttua rantasaunan portailla laulelemassa aamukahteen. Trubaduri saunaseurana on kyllä suuri onni - taitavaa kitarointia on ihana kuunnella muutenkin, ja varsinkin kun saa kailottaa mukana ilman, että saa ainakaan kovin julkista paheksuntaa (no, joku taisi höpistä jotain klassikkokappaleiden raiskaamisesta, mutta so not, se oli sen arvoista ;)

...vanhoilla päivillä myös irc-galleriaan (ehkä se on hyvä tutustua aiheeseen ennenkuin satunnainen-linkki vie esim. oman lapsen sivulle). Hieman outoa profiloitua lähes pelkästään Pete Seppälän "fanina" (on sitä nyt 35.93 vuodessa vähän muutakin ehtinyt), mutta kun nyt tää koko homma lähti siitä, että piti tsekata keskustelupalstatutun naama ennen Pete-keikkaa...

Iästä puheenollen - rikoinkohan jotain kirjoittamatonta sääntöä siitä, ettei Wanhat saa numeroitaan paljastaa? Hieman yllätti Zero Nine-yhteisön keskiarvot - miten ne voi olla 20 vuoden paikkeilla? Bändin huippuvuodethan oli silloin kun tuo porukka keskimäärin syntyi! No hyvähän se vaan on, että nuoremmatkin ovat löytäneet Suomi-heavyn kuninkaat - riittää ehkä yleisöä bändin levynjulkkarikiertueelle, jos vaikka 2012 järjestäisivät moisen, kun 2004 N.E. Files Tour jäi väliin ;)

(sisäpiirivitsin selitys: Zero Ninen 3 edellistä levyä - jos kokoelmaa ei lasketa - ovat ilmestyneet 8 vuoden välein).

Takaisin siihen mistä lähdettiin eli Peteen. Ex-Idols-tähti kuulostaa ehkä vain teinitytöille (ja ikiteinitädeille) sopivalta artistilta, mutta haastan muitakin uhmaamaan ennakkoluulojaan. Laulut kertoo niin aitoja (tai aidonkuuloisia - mitä minä muka asiasta tiedän?) tarinoita nuoren miehen elämästä, että voisivat sopia jopa - gaasp! - teekkareille. Miniesimerkki: "olin ääliö ja sekoilin" (laulussa nimeltä Maanantai), ja ehdoton suosikkini: "Sanot ettei sul oo tapana, lähtee heti ekana iltana, mut huomaan aamulla, peset hampaasi omalla harjalla" (Jos nukun kiltisti sohvalla).

Tällaista tällä kertaa - saa nähdä tuleeko jatkoa koskaan....