Saanko toivoa vielä joulun jälkeenkin? Jos saan, niin toivon jotakuta joka haluaisi varastaa mut ja piilottaa koko loppu iäksi sänkynsä alle jonnekkin salaiseen maailmaan, sellaiseen josta kukaan muu kuin me ei tiedettäisi mitään.
Haluaako joku?
Olen niin kyllästynyt olemaan tässä vain ja nyt, kuulemaan kuinka pitää osata ajatella ja toimia, pitäisi niin tarkalleen tietää kuinka ajattelee hetken kuluttua, miten toimia järkevästi tilanteessa kuin tilanteessa, miten pitäisi käsitellä kaikkea järjellä ja logiikalla. Kyllästynyt kuulemaan siitä kuinka teen joka ikisen asian väärin, miten osaankaan olla niin lapsellinen ja hölmö, ja kuvitella että pärjäisin typerillä haaveillani ja kuvitelmillani. Kuoleman väsynyt kuulemaan saarnoja omista virheistäni ja elämästäni, tulevaisuudesta ja toivottomuudestani. Saisinko vain hengittää ja olla? Voisiko joku irroittaa narut ja päästää irti? Vapauttaa painosta, pudottaa ja ottaa jälleen kiinni, tällä kertaa varovaisemmin ja lempeämmin?
Olenko tosiaan vain niin toivoton, että muiden on pakko yrittää korjata mua sellaiseksi että kykenisin vastaamaan maailman odotuksia?