Kaikki on niin erilaista kuin ennen. Tietenkin, luonnollisesti. Olen nyt monta vuotta vanhempi kuin silloin kun käytin aktiivisesti "galtsua", silloin melkein kaikki oli erilailla. Olin teini, mulla oli kauheita kasvukipuja, en tiennyt mikä tai kuka olen, miksi haluan tulla. En väitä, että osaisin vieläkään vastata kaikkiin noihin kysymyksiin, mutta väitän silti, että alan jo pikku hiljaa tuntemaan itseni.
Mun sydäntä särkee miettiä 16-18 vuotiasta minääni joka huusi vasten maailman kasvoja ja joka vihasi itseään. Mä tein kaikkeni sen eteen että olin varmasti joku muu kuin se, joksi olin tulossa. Kapinoin, tein tyhmiä asioita ja vihasin maailmaa. Siinä se kaikki yksinkertaisuudessaan. Kyllä mä vieläkin painaisin "dislike" nappia elämälle, mutta nyt osaan arvostaa sitä jollain tasolla.
On ihanaa tajuta, että olen siinä vaiheessa elämää kun voin muokata omaa todellisuuttani lähes rajattomasti. Nyt on se hetki, kun voin olla hyvällä omallatunnolla itsekäs ja ajatella vain omia halujani ja päämääriäni. Hyvänä esimerkkinä pidän sitä paljon hehkuttamaani muuttoa pois Suomesta. Ennen ajattelin että mahdollisuuteni asua ulkomailla ovat nolla, sillä en luottanut itseeni. Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen jonka mukaan ensi syksystä alkaen vietän päiväni Lontoossa.
Tää galleria ympäristö tuo niin paljon muistoja mieleen, en halua tämän käyttäjätilin koskaan poistuvan! Musta on ihana katsoa ihmisten tekemisiä jotka ovat nyt siinä samassa iässä kuin itse joskus olin. Mun mielestä on kauhan lohduttava ajatus, että kyllä kaikkien ongelmat hälvenee jossain vaiheessa, ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä rationaalisemmin niihin osaa suhtautua.
Ei mulla tässä muuta, merry xmas kaikille tasapuolisesti.
T. Niina 16v ja Niina 22v