Nyt on pakko kertoa, kuinka taas kerran tykkään luisuvista päivistä ja hitaasti kulkevasta ajasta ja lorvimisesta, ja ennenkaikkea siitä, kuinka pitkältä lyhytkin aika voi tuntua.
Lähdin baariin, heräsin aivan muualta kuin omasta sängystäni. Kauneinta se, että yhden lonkeron voimin. Lorvimista, bussimatkoja, sushia, levyjä, vihreää teetä, kaupungin menon seuraamista, bussin valitseminen junan sijasta. Ja oikeasti, niin ihanan väsynyt olo!
Nyt kaipaisin kovin viileää syyssadetta ja märän maan tuoksua. Tule jo syksy rakkaani!