Katsoo silmät niin kuin unta
katsoa saa, muuta ei kuvitella
kädet ne jotka koskee hiljaa
kohta nekin raapii pintaa
elekielen oppineita
salaa tahtoo houkutella
tie yksi jos toinen sinne johtaa
ei vain löydä ulko-oven kohtaa
Uskoin niin
ja tartuinkin
ovi onneen
vaan kumpaan suuntaan
uskoin niin
parempiin
askel viimeinen pudottaa
Sädekehä rikkinäinen
eikä siivetkään vie taivaaseen
purukumi korjaa ei
pimeys kutsuu edelleen
illan valot kaupunkien
loiste tuhansien silmien
kuinka voisi pois sen ottaa
sen jälkeen jakaa toisille
Tuo on vaan niin yksinkertaisen kaunista ja totta. Suloista ja kitkerää, löytämistä ja menettämistä, onnen kadottamista ja siihen uskomista.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 23.12.
- [Ei aihetta] 06.08.
- [Ei aihetta] 20.03.
- Perhe on PARAS 12.06.
- I buy my crack, my smack, my bitch right... 25.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Palaneenkäryä ja Antti Tuiskua: mikä m... 30.01.
- Baby It's new age 20.01.
- But in the end it's still so lonely 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (9)
-
▼
2009 (321)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ marraskuu 2009 (4)
- ▶ lokakuu 2009 (18)
- ▶ syyskuu 2009 (41)
- ▶ elokuu 2009 (44)
- ▶ heinäkuu 2009 (15)
- ▶ kesäkuu 2009 (17)
- ▶ toukokuu 2009 (33)
- ▶ huhtikuu 2009 (37)
- ▶ maaliskuu 2009 (60)
- ▶ helmikuu 2009 (38)
- ▶ tammikuu 2009 (13)
- ▶ 2008 (378)
- ▶ 2007 (246)
- ▶ 2006 (35)