Minä, mitäs minä. Istun. Ajattelen asioita, kuten sinäkin. Erotuksella, etten ajattele jonkun toisen ajatuksia. Vaikka mielelläni niin tekisinkin.
Vaihdetaanko osia?
Huoh, tajusin juuri, että ei mun elämässä tule olemaan aikaa muulle kuin työlle. Ei tää mun rytmi tule vakiintumaan tästä sen enempää, eikä mulle yhtäkkiä ilmesty säännöllisiä viikonloppuvapaita. Eikä varsinkaan vuoroja, jotka alkaisivat aamulla ja loppuisivat päivällä. No ei kun ei sellaisia ole. Toisaalta ihan kiva: mä olen aina kammonnut rutiineja. Mikäs tässä, viihdyn tässä ja nyt, mun on melko hyvä olla. Ja opinhan ainakin arvostamaan vapaa-aikaa, ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa.
PS. Miten ihmeessä olen koskaan saattanut ajatella, että G-koneet on mahtavia? Miten IHMEESSÄ olen voinut sanoa rakastavani GolfGolfia? Hyi stn, INHOAN sitä nykyään, se on niin ruma ja ahtaan näköinen.