IRC-Galleria

Joku kysyi kerran kadunko mitään.
Vastasin, että en.
Kysyjä ei kuitenkaan uskonut minua, vaan toisti kysymänsä.
Tällä kertaa päätin vastata myöntävästi.
Kun minulta sitten haluttiin tietää,
että mitä kadun,
en keksinyt yhtäkään sopivaa valhetta.
Niinpä annoin ainoan totuuden jonka tiesin:

elämää.

Pienet murheet suurenee
Ja maailma pienenee
Kun kaikki mitä toivon
Aina minua pakenee
***
Aina sataa vaikka aurinko paistaa
Ja tiedän mitä se tarkoittaa
Vierailta huulilta vereni voin maistaa
Minä vuodan kuiviin
***
Toivo vaihtuu katkeruuteen
Kuolee usko ihmiseen
En enää nouse aamuun uuteen
Vaan pimeässä lähtöä teen
***
Hukun uneen pimeään
Yksin tyhjyyteeni jään
Niin kyllästynyt elämään


Hakakaa mut jos kyllästytte kohta mun takia Sydänpuuhun.

Äiti: Niina, sä olet saanut kalastuskortin!
Minä: Mitäs vittua?
Äiti: Joo joo, täällä on sulle kalastuskortti.

"hyvä luonnon ystävä..."

Minä: Mitä ihmettä?
Äiti: Kalastuskortti... Kalastatko sä?
Minä: Häh, minäkö? Mitä sä sanoit?

... ...

Äiti: Saanko mä polttaa tän?
Minä: MITÄ VITTUA? :o

Tähän huutokaupan rinnalle, jos kenelläkään ei ole mitään tähdellistä tekemistä ensi keskiviikkona (19.12), niin mun kanssa saa tulla viettämään iltaa/yötä jäähallin pihalle joko ihan ilman juomista tai juomien kanssa. Viihtyisä ja lämmin ulkoilma pitää virkeänä, mäkkärin tädit ovat mukavia, ja seura mitä parhainta ^^

ILMOITTAUTUKAA! Kaikki randomitkin vaan, seura ei olisi pahitteeksi.

Jos myisin itseni tänään, ostaja joutuisi pettymään.

Miten olisi huutokauppa. Anyone...?

"Päivä päivältä unelma haalistuu, tänä syksynä lupaukset lakastuu"

Tänään sattui aika paljon. Ainakin huomasi että vielä tuntee jotakin.
Aina kun kuvittelee päässeensä eroon tietyistä ajatuksista, odotuksista ja tyhmistä toiveista,
tulee tällainen hetki, ja huomaa olevansa vieläkin siinä aivan samassa pisteessä
mistä alunperin lähti.

"Piinaa minua muistoilla, jotta tuntisin olevani elossa"
Mutta pitääkö sen tuntua näin ikävältä?

Voiko edes muuta todeta, kuin että pekoni sentään. Onneksi olen kasvissyöjä.

Hahaa, tuli tuossa mieleen kun mulle muistutettiin mun fetissistä muusikoiden (erityisesti kosketinsoittajien ja pianistien) käsiä kohtaan, niin alkapaas kiipparistit ilmoittautua kuvattaviksi. Njäh. Valokuvauskurssille saisi nimittäin varmasti loistavaa matskua kuvista, joissa kauniit kädet lentää koskettimilla. ^^

Pitkät sormet yhdisettyinä hohtaviin koskettimiin, se on jotain todella kaunista. Ymmärtäähän joku? :<

Voisitko antaa minulle pusun joululahjaksi?
Kopioi omaan blogiisi, ja katso kuka sinua olisi valmis pussaamaan.




(saattaapi olla, että kommentit jäävät vähäisiksi)

Tänään oli ihan mielettömän hauska päivä kaikin puolin. Ekalla tunnilla jouduin selittämään ihan lonkalta Platonin luolavertausta luokalle (en tiennyt yhtään mitään siitä, koskaan kuullutkaan), ja sain jopa sympatia pisteet maikalta "urheasta esiintymisestä" ja hyvistä pohdinnoista (?). Lol.

Enkun tunnilla katsottiin Romeota&Juliaa, yksi mun lempileffoista. Ja loppu päivä menikin tanssimaton kanssa. Oli älyttömän venkuli peli, tahtoo oman! ^^

Ja sitten aamulla kun heräsin, päässä soi vieläkin Sydänpuun Sydänyö biisi, ja se jatkui koko päivän, ja tänään saan laitettua Sydänpuuta soittimeen, että voi kuunnella aina kun haluaa. Tulisipa se niiden levy pian...

Ai juu, ja enää viikko niin jonottamaan Mansonin keikalle! Sitäkin venannut niin pirun kauan, ja nyt se on jo ihan lähellä. Kivaa.

VITTU MITÄ PASKAA SAATANA. Miksi meidän kone ei voi kerrankin olla armollinen mulle, edes sen kerran kun ajattelin ryhtyä peliriippuvaiseksi nörtiksi, ja antaa viimestenkin elämän rippeiden kadota pölynä tuuleen? Ei sitten, miksi nyt edes olisin halunnut...