IRC-Galleria

Miten ihmeessä yksi pieni juttu voi muutta kaiken näin? Tai no "muuttaa" on tosi huono verbi tähän, "palauttaa" voisi olla parempi. Mä en halua (EN halua) palata takaisin siihen mistä olen melkein päässyt kokonaan eroon. Koskaan en siitä kokonaan pääse, mutta en olisi halunnut sitä välttämättä kokonaan takaisinkaan. Mutta haahaa, ei tarvittu kuin yksi pieni "ping" ja tässä sitä ollaan taas menossa.

Ja tällä kertaa se ei enää koske vaan ja ainoastaan mua.

http://youtube.com/watch?v=GdcfkZ9jMzQ

Onko syvällisyydessä mitään järkeä? Onko siinä ideaa, että miettii asioita päänsä puhki saamatta minkäänlaista palautetta, vastakaikua ajatuksilleen? Jos yksin miettii asioita, pohtii niiden tarkoitusta ja syvempää merkitystä, kuluttaa energiaansa olemalla hiljaa ja miettimällä, niin onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä? Tai ei välttämättä merkitystä, millään tässä maailmassa ei taida olla sen suurempaa merkitystä, mutta entä jotain ideaa?

Miksi kuluttaa itseään yksinäisyydessä, kun kuitenkin toivoo jonkinlaista vastausta? Tai ainakin toivoo jonkun huomaavan ja ymmärtävän. Tuntuu vaan niin kummalliselta, että ihminen tekee asioista melko helvetin vaikeita, vaikka pääsisi paljon helpommalla. Pitääkö kaikki mutkat muka kiertää pitkän kautta, eikö kenenkään mielessä käy oikaista? Jos ei jaksa kulkea, onko pakko edes lähteä liikkeelle?

Jokainen kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta kuinka moni on ainut vaikuttaja omassa elämässään? Ei kukaan. Kukaan ei elä tässä maailmassa yksin, kukaan ei voi sanoa, etteikö omat valinnat vaikuttaisi jonkun muunkin elämään. Mutta onko sillä sitten väliä? Vaikuttaako tämä kenenkään elämään? Ehkä, mutta ei radikaalisti, tämä ei ratkaise kenenkään ongelmia, kukaan ei lähde liikkeelle tämän pohjalta. Entä kuolema? Onko sillä sitten sen suurempaa merkitystä?

Ihmiset pitäisi saada miettimään itseään suhteessa muihin, ei vain itseään. Jokainen saa jauhaa paskaa niin paljon kuin huvittaa, jokainen voi myös tehdä omat ratkaisunsa. Pitäisivät välimatkaa muihin, pitäisivät itsensä itsellään, sisimmän piilossa, niin asiat vaikuttaisivat toisiinsa vähemmän kuin nykyisin. Olisiko sitten millään väliä. Miksi tyytyä helppoihin ratkaisuihin, vaikka niitä on saatavilla? Vaikka haluaisi oikaista, haluaako sittenkään? Haluaako ihminen elämästään lävitse helpolla?

Ehkäpä suurimmalle osalle ihmisistä elämä ei ole suorittamista, yleensä ihminen ei kai näe elämää pelinä josta täytyisi selvitä. Mutta miksi niin moni käyttäytyy kuin pelissä? Elämässä huijataan, taktikoidaan, koitetaan pärjätä mahdollisimman hyvin. Jos vaikka lakattaisiin suorittamasta, annettaisiin vain olla ja elettäisiin tässä hetkessä. Kaukana todellisuudesta.

Paskaa on helppo jauhaa, ja pilvissä kiva lentää. Voisi hyvin toivottaa hyvät loppu elämät kaikille ja sulkeutua omiin ajatuksiinsa, mutta miksi sitten ei kuitenkaan tee niin? Koska ihmisiä sitä vain ollaan.

The people cry and the people moan
They look for a dry place to call their home
Try to find some place to rest their bones
While the angels and the devils try to make 'em their own

Where do bad folks go when they die?
They don't go to heaven where the angels fly
They go to a lake of fire and fry
See 'em again 'till the fourth of July


Rakastan Kurtia, rakastan rakastan rakastan, rakastan sitä ihan kauheasti, maksaisin mitä vain että hän eläisi vielä. Tekisin mitä vain jotta näkisin Nirvanan livenä, antaisin kaiken vaan jotta Kurt heräisi henkiin edes päiväksi, tunniksi, muutamaksi minuutiksi... Jotta häneen voisi koskea, voisi tuntea hänen läsnäolonsa, kaikki olisi jotenkin, jotenkin paljon erilaisempaa.

Miksei voida palata vuoteen 1992, kun kaikki vielä oli hyvin ja järjestyksessä?

Juu, oli kyllä taas viikonloppu. Mutta ei siinä mitään, kivaa oli.

Perjantaina inferrrrno, yllätys sinänsä, ja taas jonkinmoiset naamat, yllätys sekin sinänsä, ja aamulla armoton darra, yllätys sekin. Lauantai aamupäivä oli kyllä niin perseestä kuin olla ja voi. Sinna joutui lähtemään jo yhden aikoihin, ja jäin sitten yksin stadiin venaamaan että pääsee Matiakselle suihkuun ja nukkumaan, mutta se sitten venyikin hiukan, oltiin Lippajärvellä 11 aikaan. Mutta ei se mitään, kyllä sitten oli ihan kivaa kun sai Matiaksesta ja Atesta seuraa sinne Stadiin.

Nyt vaan väskää pirusti, ja kaiken lisäksi evotin taas aika rankasti koska en osaa kelloa. Joka ikinen saatanan aamu kun koulu alkaa 9:45, en vaan osaa hahmottaa sitä, vaan tulen koululle 8:30, ja sitten ihmettelen että miksi ei tunnit ala jo. Olisin voinut nukkua tunnin pidempään. Mutta ei tyhmä tyhmyydelleen mitään mahda.

Voisin kirjoittaa teille taas jotain hauskaa.... mutta en ole varma haluanko taas mainostaa sitä kuinka tyhmä olen.


niinA sanoo:
Niin, ja mistä mä jonkun mustan polvimittasen hameen pölläsen?
Simba sanoo:
:''DDDDD
niinA sanoo:
Iskee paniikkkkiiiiiiiiiiiiii
niinA sanoo:
miksi vasta nyt tajusin että sinne pitää pukeutua?


Sitä se teettää kun pittaa liian monta kertaa "omalla tyylillään"... muah....

Totesin juuri, että olen kaikkien unissa. Mutta, niissä unissa olen aina ihan aineissa. Mikä mättää? :D

Hannele näkee aina unta missä me ollaan jotain narkkareita, ja mulla on aina kauheet määrät kokkelia mukana. Sitten Nina näkee unta, että olen heroinisti, ja otan koulun vessassa yliannostuksen. Ja Sinna, no Sinnan unissa taidan aina olla kanssa enemmän tai vähemmän sienissä.

Mutta, minkä totuudelle mahtaa <3

Ja tajusin eilen myös, että olen aika melko fiksu.


Tutkitaan äidin kanssa yöllä meidän uuden auton hienouksia, ja räpellän ovea sisäpuolelta:
Minä: "HEI! Vähän jännää, tässä ovessakin on tällänen uusi juttu!"
Äiti innoissaan: "Onko? Hei oota niin laitetaan valot päälle niin nähdään!"
*etsitään epätoivosesti valokatkaisijaa*
*valot päälle*
Äiti tympääntyneenä: "Öh, Niina, tuo sattuu olemaan ovenkahva. Meidän edellisestäkin autosta pääsi ulos."

Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten
Liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen
Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman

Huutaa on kenenkään aivan turhaa
sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Yksin on helpompi päästä karkuun
kun pitäisi juosta kauemmas kuin koskaan aiemmin

Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissänsä Sinun kyyneleitäsi
Mä tiedän ettet tahdo kenekään huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa

Mä tiedän ettet tahdo kenekään löytävän
kilpesi ainoota halkeemaa

Vittu kun olette kaikki niin saatanan pellejä, ei mikään ole vaan ohimenevää, ei mikään mene ohitse, ei voi saatana ajatella että "kyllä se ajan kanssa" vittu oikeasti, miksi ihmiset ootte niin helevetin tyhmiä? Luuleeko joku oikeasti että menneet voi unohtaa ja korvata ajattelemalla jotain hyviä asioita? Ei mikään saatana katoa noin vaan, eikä edes odottamalla, miksi saatanassa sitten aina palaa miettimään menneitä jos niistä kerran pääsee ylitse? Voi vittu oikeasti, mun tekisi mieli vaan lähinnä nauraa kaikille saatanan valheille ja vittu, kun ei saatanassa vaan jaksa enää. Joko mulla on päässä vikaa, tai sitten ihmiset vaan on niin vitun pellejä. Voi saatanaaaa, kuunnelkaa vittu hetki mitä puhutte, ja olkaa vaikka hiljaa! En vittu jaksa kuunnella enää sanakaan, menkää saatana pois jooko? Olkaa vittu vaan hiljaa!

If you believe in me, how can I be dissolving?
If youÂ’d believe me, IÂ’d tell you everything

Time, time, time
WeÂ’re not waiting
Time, time, time
WeÂ’re no one

Haluan lievästi sanottuna eroon kaikesta stressistä ja muusta paskasta. Onneksi ei kauaan tarvitse enää kestää.

Nyt venaillaan vaan Eurajoen matkaa, voi tulla aika mielenkiintoinen reissu. Hmm, no, sen näkee sitten.