IRC-Galleria

Now we go
With the steel in my corpse
I'm not a clone
I got body and soul
And you certainly know
You're not my god
Are you ready for
The last dance to the core


And I crave
But I don't know what's going on
I'm not a drone
Body and soul
Videodrone
I'm asking for my flesh
And I failed
To hack the system
Fuck the software
Find the Matrix
Set the core
Paste my settings
And get my world

I'm overdriven
Neurocancer in my veins
I'm overdriven
Just chaos in my brain
Oh oh oh oh oh oh oh
Oh oh oh oh oh oh oh

I'm overdriven
Neurocancer in my veins
I'm overdriven
Just chaos in my brain
Oh oh oh oh oh oh oh
Oh oh oh oh oh oh oh oh


Oh oh oh, kohta on se viikonloppu jota tässä ollaan venattu <3 Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kivaa varmasti kyllä tulee olemaan, ei siinä mitään, aina tulee hauskaa kun mut ja Sinna päästetään kahdestaan maailmalle. Tai no.... meillä on hauskaa, muut ovat vaarassa. Varsinkin McÄmöräl! No ei, me kuulutaan McÄmöräliin ja pidetään hyvää huolta itsestämme. Aina ja ikuisesti, amen.

Mutta joo, tänään oli maailman tylsin liikantunti, kun Hannele vaan luki kokeisiin eikä tullut sinne. Ei se kyllä paljoa menettänyt, en usko että sitäkään olisi kiinnostanut juosta päättömänä typerän pallon perässä. Joka ei edes koskaan mene sinne minne haluaa!

Typerää tuo jalkapallo.

Nyt vaan venailen että lähtisin himaan päin, ei edes tarvitse tehdä läksyjä, kun huomenna on vaan liikuntaa ja luovaa kirjoitusta, ja perjantaina sitten en tulekaan kuin vain psykan tunnille. Kaikki on nyt ihan liian täydellistä <3 Kesä tulee, ja voi vittu, muistin just että en saakkaan huomenna nukkua pitkään kun pitää tulla Jäkeen aamulla >.< Viddu. No, kuitenkin, ei periaatteessa opiskelua enää tällä viikolla.

Nyt lobetan liiruilemisen ja keskityn tärkeämpiin asioihin, kuten vaikka Sinnalle soittamiseen

I'm tired to serve
I'm tired to please
IÂ’m tired to yell to take some breath

Oh I just found a way to kill my rage
I'm very proud, according to myself
To throw it out, with violence it smash
Down to the ground and purify my head

I'm tired to serve
I'm tired to please
IÂ’m tired to yell to take some breath
Fucking dumb asshole
You're not my lord
IÂ’m not your lad
Just bang your head

Oh I just found a way to keep my rage
Contained down and ready to be spread
Against a crowd of people i canÂ’t stand
Hey bunch of clowns itÂ’s time to take revenge

I'm tired to serve
I'm tired to please
IÂ’m tired to yell to take some breath
Fucking dumb asshole
You're not my lord
IÂ’m not your lad
Just bang your head

I can't resist to own this hate anymore
And keep this anger play with me countless games
I want to burn in hell where all this anger dwells
And bring myself away from here

I'm tired to serve
I'm tired to please
IÂ’m tired to yell to take some breath
Fucking dumb asshole
You're not my lord
IÂ’m not your lad
Just bang your head

Just bang your head
Just bang your head
Just bang your head
Just bang your head (head, head, head)

Joskus ihmiset vaan saattavat olla humalassa. Enemmän tai vähemmän.


Ennemmin tai myöhemmin.

http://www.youtube.com/watch?v=-8Um-EuYCwg&feature=related

räkästän nuita <3


(amoral, älä huoli kyllä mä teitäkin rakastan vielä)

Ai niin joo, ja Andy oli siellä <3 Ihanan ihana Andy. Se nosti loppufiilikset kunnolla kattoon viimeistään!

Yhyy, en tiedä edes mistä aloittaa! Okei, aluksi siitä, että on hyvin kummallista kerrankin kirjoittaa keikasta jolla Sinna ei ole ollut mukana :DDD

Glorian lavassa on vetovoimaa, taas päädyttiin sinne hillumaan niiden kaikkien bändityyppien kanssa, ja mä pussasin Darinia O.o Jumalation. Ja yksi tosi suloinen ahdisteli kanssa, mutta mitä väliä. Mutta hyi helvetti ne saa pahaa bisseä siellä. Ja ne kaikki oli niin saatanan mukavia, vaikkakin tosi jurrissa. Murderdollsin laulaja oli tosi raju tyyppi, se vaan veti ihan täysillä ja niin tunteella kuin ympäripäissään pystyi. Ja mua vaan nauratti, kun se otti mun kädestä kiinni, rääky sitä biisiä ja yritti samalla katsoa mua silmiin. Se oli aika reps :DDDD

Okei, kaikki muukin oli aika reps, oli vaan niin täydellistä, uh ja ah, lähtisin nyt Treelle katsomaan Dope Starsia uudestaan, mutta en usko että kukaan haluaa lähteä hakemaan mua yöllä pois sieltä.

Mutta oikeasti, täydellistä <3

Niina kuittaa, ainakin hetkeksi


/// Käkäkäkää, kaikille tiedoksi, etten tosiaankan pussannut sen poppi-poika Darinin kanssa :DDDDD Ihan kuitenkin Darin Yevondenia <3

Miten ihmeessä yksi pieni juttu voi muutta kaiken näin? Tai no "muuttaa" on tosi huono verbi tähän, "palauttaa" voisi olla parempi. Mä en halua (EN halua) palata takaisin siihen mistä olen melkein päässyt kokonaan eroon. Koskaan en siitä kokonaan pääse, mutta en olisi halunnut sitä välttämättä kokonaan takaisinkaan. Mutta haahaa, ei tarvittu kuin yksi pieni "ping" ja tässä sitä ollaan taas menossa.

Ja tällä kertaa se ei enää koske vaan ja ainoastaan mua.

http://youtube.com/watch?v=GdcfkZ9jMzQ

Onko syvällisyydessä mitään järkeä? Onko siinä ideaa, että miettii asioita päänsä puhki saamatta minkäänlaista palautetta, vastakaikua ajatuksilleen? Jos yksin miettii asioita, pohtii niiden tarkoitusta ja syvempää merkitystä, kuluttaa energiaansa olemalla hiljaa ja miettimällä, niin onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä? Tai ei välttämättä merkitystä, millään tässä maailmassa ei taida olla sen suurempaa merkitystä, mutta entä jotain ideaa?

Miksi kuluttaa itseään yksinäisyydessä, kun kuitenkin toivoo jonkinlaista vastausta? Tai ainakin toivoo jonkun huomaavan ja ymmärtävän. Tuntuu vaan niin kummalliselta, että ihminen tekee asioista melko helvetin vaikeita, vaikka pääsisi paljon helpommalla. Pitääkö kaikki mutkat muka kiertää pitkän kautta, eikö kenenkään mielessä käy oikaista? Jos ei jaksa kulkea, onko pakko edes lähteä liikkeelle?

Jokainen kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä, mutta kuinka moni on ainut vaikuttaja omassa elämässään? Ei kukaan. Kukaan ei elä tässä maailmassa yksin, kukaan ei voi sanoa, etteikö omat valinnat vaikuttaisi jonkun muunkin elämään. Mutta onko sillä sitten väliä? Vaikuttaako tämä kenenkään elämään? Ehkä, mutta ei radikaalisti, tämä ei ratkaise kenenkään ongelmia, kukaan ei lähde liikkeelle tämän pohjalta. Entä kuolema? Onko sillä sitten sen suurempaa merkitystä?

Ihmiset pitäisi saada miettimään itseään suhteessa muihin, ei vain itseään. Jokainen saa jauhaa paskaa niin paljon kuin huvittaa, jokainen voi myös tehdä omat ratkaisunsa. Pitäisivät välimatkaa muihin, pitäisivät itsensä itsellään, sisimmän piilossa, niin asiat vaikuttaisivat toisiinsa vähemmän kuin nykyisin. Olisiko sitten millään väliä. Miksi tyytyä helppoihin ratkaisuihin, vaikka niitä on saatavilla? Vaikka haluaisi oikaista, haluaako sittenkään? Haluaako ihminen elämästään lävitse helpolla?

Ehkäpä suurimmalle osalle ihmisistä elämä ei ole suorittamista, yleensä ihminen ei kai näe elämää pelinä josta täytyisi selvitä. Mutta miksi niin moni käyttäytyy kuin pelissä? Elämässä huijataan, taktikoidaan, koitetaan pärjätä mahdollisimman hyvin. Jos vaikka lakattaisiin suorittamasta, annettaisiin vain olla ja elettäisiin tässä hetkessä. Kaukana todellisuudesta.

Paskaa on helppo jauhaa, ja pilvissä kiva lentää. Voisi hyvin toivottaa hyvät loppu elämät kaikille ja sulkeutua omiin ajatuksiinsa, mutta miksi sitten ei kuitenkaan tee niin? Koska ihmisiä sitä vain ollaan.

The people cry and the people moan
They look for a dry place to call their home
Try to find some place to rest their bones
While the angels and the devils try to make 'em their own

Where do bad folks go when they die?
They don't go to heaven where the angels fly
They go to a lake of fire and fry
See 'em again 'till the fourth of July


Rakastan Kurtia, rakastan rakastan rakastan, rakastan sitä ihan kauheasti, maksaisin mitä vain että hän eläisi vielä. Tekisin mitä vain jotta näkisin Nirvanan livenä, antaisin kaiken vaan jotta Kurt heräisi henkiin edes päiväksi, tunniksi, muutamaksi minuutiksi... Jotta häneen voisi koskea, voisi tuntea hänen läsnäolonsa, kaikki olisi jotenkin, jotenkin paljon erilaisempaa.

Miksei voida palata vuoteen 1992, kun kaikki vielä oli hyvin ja järjestyksessä?