IRC-Galleria

Ja jos olisin eläin, olisin mahdollisesti varpunen. Jaahas. Mielenterveys rakoilee, kun teen näitä ihme testejä.

Ja muuten, meille tulee rottia <3 Mr. Rotta ja Kaarle Toinen

Minuu kyllästyttää niin paljon vaan olla jokin keskinkertainen, normaali, tavanomaisia asioita tekevä tallaaja. Lue ylppäreihin, kirjoita hyvin, hae työpaikkaa, hae jatkokoulutukseen, etsi kämppä, tee ruokaa, lenkkeile, katso salkkarit, mene kymmeneltä nukkumaan, herää aamulla töihin... Pää halkeaa ton painajaisen kanssa!

Mutta toisaalta: mitä sille voi muka tehdä. Jatkan tätä "en tee mitään" asennetta, enkä saa sen enempää aikaiseksi? Pienenä mulla oli jotenkin selvempi kuva tästä 'olemisesta' kuin nyt kun se on kohdalla. Menenkö sossulle itkemään rahaa, kun en osaa mitään, ja koska olen kykenemätön työelämään? Koska olen kykenemätön ajattelemaan ja kykenemätön elämään tätä maailmaa koskevien säännösten mukaan. Koska vaan olen niinkuin muutkin.

Mulle vaan ei riitä se, että sanotaan "mutta kun on pakko, ei tässä muutakaan voi!" Miksi tuohon pitäisi tyytyä, miksi pitäisi tehdä vain koska muka 'pitää tehdä'? Ei siinä ole järkeä. Tajusin tuossa vaan taas kerran kuinka saatanan keskinkertainen olen kaikessa. Ei sellaisena enää kauheasti pärjää tässä maailmassa, ainakaan jos sattuu olemaan minä joka ei tyydy mihinkään, ja joka haluaa koko ajan isompaa ja enemmän.

Nyt on taas niin "inhoan elämää ja kaikki on paskaa, I'll kill myself to make everybody pay" fiilis. Paskaa.

F**k me
I'm a celebrity
Can't take your eyes off me
I'll make you f**k me just to get somewhere

F**k me
I'm a celebrity
Can't take your hands off me
I know you wanna suck me what you waiting for

Lip gloss and lollipop
Let's rock our water pop
Can't take your eyes off me
I'm all that you can see

Lip gloss and lollipop
I'll make your booty drop
Can't take your eyes off me
I'm everything you wanna be

mmm , hot damn.
here i come.
tell me how you want it done.
at the mall , in the hall.
on your momma's bedroom wall.
you can choose , either way.
you will end up on the news.
(ha , yeah, just like you want it right?)

OMG , LOL , i'm sure that sex will always sell.
now it's time for you to go.
(so what , so what)

oh my god , can't you tell.
my mmmm makes you wanna sweat.
am i all set?
(not yet , not yet.)

Haluan ne Jeffree kengät sieltä itiksen yhdestä kaupasta. Ja haluan uudet hiukset, olen niin kyllästynyt tähän. Voisin vihdoinkin aloittaa sen projektin "hiukset niin vaaleiksi kuin mahdollista", niin voisi aloittaa ihan puhtaalta pohjalta. Huooh.

Mutta joka tapauksessa, Jefree saa ainakin hyvälle tuulelle, hyvää vastapainoa tuolle lukemiselle. Haluan sen Suomeen.

Tänään on periaatteessa ollut tosi jees päivä, kaksi oppituntia. Mutta toisaalta taas kaikki on ollut taas päin sitä itseään. Tuntuu että seinät kaatuu päälle, ja kaikki kusee. En edes jaksa enää toivoa että milloin tää kaikki loppuu.


Tällä hetkellä kuuntelee:
How to Start a Fire
Ehto: Further Seems Forever
Julkaisupäivä: 11 February, 2003

Tuntuu hassulta, että tuostakin blogimerkinnästä on jo 6 vuotta. Siis ihan tajutonta, kuusi vuotta muka? Meneekö seuraavatkin 6 vuotta yhtä nopeasti?

// Mutta nyt menen takaisin lukemaan filsaa. Vielä n. 30 sivua tieto-oppia jäljellä, sitten on vielä etiikka ja yhteiskuntafilosofia niin kaikki filosofian kurssikirjat on luettu. Sen jälkeen pääseekin mielenkiintoisempiin teoksiin, kuten Popperiin, Sartreen, Hegelin, ja tietenkin Wittgensteniin. En kyllä tiedä miten aika tulee riittämään, mun tämän hetkisen suunnitelman mukaan "pakolliset" oppikirjat on luettuna ensi tiistaihin mennessä. Sitten olisi viikko aikaa paneutua muihin kirjoihin. Mutta missä vaiheessa sitten ehdin treenata äikän esseeseen ja englantiin?

Ja kaiken kukkuraksi, missä vaiheessa teen Taikin ja Kuvataideakatemian ennakkotyöt/portfolion?

Huokaus, ja mä luulin että ylppärit stressaa, mutta ei, kouluihin hakeminen on vielä kamalampaa >.<

Jos joku omistaa yliluonnolliset opinto-ohjaus skillit, niin voi tulla neuvomaan mua. Mä en jaksa ravata lukiolla vaan todetakseni, ettei opo ole paikalla. Murgh. Haluaisin tietää, että

pitääkö mun hakea nyt maanantaihin mennessä saatanan kasvatustieteellisen pillin mukaan, vai
perjantaihin mennessä Taikin mukaan,
ja koska sitten haen ammattikorkeisiin?
Ja kuinka moneen mestaan voin edes hakea, onko hakujärjestyksellä väliä (siis yliopistojen ja amkoiden välillä), mihin nyt kannattaa panostaa eniten, miksi edes haen noihin kouluihin, miksi en hae Kuvataideakatemiaan, mua ei kiinnosta pakkohaku enää pätkääkään, en kohta hae yhtikäs mihinkään.

Ja ei mulla edes ole kuin pari hakuvaihtoehtoa, pitäisi vaan tietää mihin järjestykseen ne laitan. On Taikin valokuvauksen koulutusohjelma, Humanistisen teoreettinen filosofia ja ehkä Kuvataideakatemian kuvataiteiden koulutusohjelma. Mutta toisaalta mua ei toi akatemia kauheesti innosta, ja filsan kanssa en oikein tiedä mitä tekisi. Kun jos haen filsaan, haluan filsan maikaksi, ja jos haluan filsan maikaksi, niin missä vaiheessa mun pitää valita pedagokiikka sivuaineeksi?

Ja siis edellyttäen, että pääsen edes lukiosta pois. Huoh, en ymmärrä miten onnistuin paskomaan enkun kuuntelun näin totaalisesti! Luulin oikeasti että se meni hyvin... Auttakaa mut pois tästä helvetistä, kiitos...

Ja nyt pitäisi muka vielä tehdä jotain ruokaa. Kaikki menee päin jotain ihan muuta kuin pitäisi. En edes löytänyt kirjastosta sitä Tractatusta! Voiko oikeasti olla mahdollista, että joku muukin haluaa lukea sen kuin minä? Nyt vaan vedän ihan himosti karkkia naamaan, kun ei ole edes varaa tupakkaan, kun paha kirjastotäti nyhti mun vikatkin rahat myöhästymismaksuihin, joiden olemassa olosta en edes ollut tietoinen. Saatana...

Ilmoitusluontoinen asia:

Arin kanssa vuosipäivä on meillä myös.
Se selvästi rakastaa meitä

Ja näin unta Amoralista. Niko oli taas kuvioissa, ja ne veti taas keikan Keravalla. Ne kaikki oli niin ihanan yrmyjä :DD

"Missä vitussa te olette?! Me soitetaan puolentunnin kuluttua, ettekä vielä ole edes Keravalla!"
"Nyt LadyCrew saa ihan ite vetää keikan, minä en ainakaan soita yhtään mitään, niih!"

sinä vain olet tulisuudelmain
sinä vain olet rohkea ja saat mut nauramaan
sinä vain olet laiva rakkauden
jota kohti linnut taivaan laulaa 'i love you'

rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin
rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin

sinä vain soitat aina banjoain
sinä vain olet tulinen ja yöt olet ainoain
laiva vain voi tuoda rakkauden
joka yhdistää kaikki kansat: hei tää on elämää

rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin
rakastellaan koko yö ja mennään naimisiin


Mulla on jotenkin niin paljon asiaa, mutta niin vähän intoa kertoa kaikkea. Enkä toisaalta edes tiedä mitä haluaisin sanoa ja mitä en: haluan nyt vaan päästää jotakin ulos. Ei ilmeisesti tee kamalan hyvää istua kotona lukemassa, kun kaikki ajatukset pakkautuu sisälle niin, että alkaa ihan särkemään. Särkee tuntea kaikki aina niin ääripäitä myöten.

Olen nyt muutaman vuoden pohtinut tuntemuksiani ja sitä, kuinka ja mitä ylipäänsä tunnen. Aluksi ajattelin, että yksinkertaista: tunnen juuri sen, mitä tunnen juuri siinä ajassa joka ympäröi minua juuri kyseisellä hetkellä. Mutta tarkemmin tunnustellessa itseäni olen huomannut, että tunnekirjoni ei ole kauhena värikäs. Voin tuntea pahaaoloa ja hyvääoloa.

Kaikki lähti liikkeelle pari vuotta sitten isoskoulutuksessa, kun meitä pyydettiin sijoittumaan huoneeseen sen perusteella, kuinka paljon luulemme omistavamme tunteita. Silloin en miettinyt asiaa tarkemmin, vaan vaistomaisesti sen hetkisen olotilani mukaan asetuin huoneen päähän, joka symboloi minimiarvoa. Myöhemmin keskustelin pastorimme kanssa asiasta kahden, ja vastasin tälle:
En tunne tuntevani kauhean monia tunteita. Voin olla surullinen tai onnellinen.

Minulle riittää hyvin kaksi vastakkaista tunnetta (joista tietenkin löytyy muutamia variaatioita, esimerkiksi rakkaus, pelko, viha ja suru), mutta se, kuinka ne tunnen, on jo lähempänä kirousta. Kaikki mitä tunnen, on niin ääripäistä. Jos rakastan, se sattuu ja kivistää, suru repii sydämen rinnasta ja ilo tuntuu lähinnä rikkovan voimakkaana. Välillä tosin mietin voisiko olla helpompaa olla tuntematta ollenkaan. Rakastaa, ei rakastaa: molempi sama lopputulos.

Hmm, tunteet, tunteet... Ehkä vielä etsin itseäni ja koetan löytää paikkaani ja aikaani täältä. Tunnustelen sitä kuinka tulisi elää ja kuinka ei, kuitenkaan taipumatta yhteisön vaatimuksiin ja normien mukaisesti.

15.02.2009 04:35 tissiliisoille terveisiä: Teillä oli enempi tissiä, mutta me omistamme ainakin toistaiseksi enemmän AIVOJA kun te. moi. oli vitun kiva keikka. eikä tullu liian kuuma vaikka jorasin visiin enemmän kun kuopiossa :D

Muah.

Mutta sitten asiaan:

Mulla on ikävä kesää ja Amoralia. Ja tässä tapauksessa ne ovat ikäänkuin Popperin kolme maailmaa:
Maailma 1 on kesä ja
Maailma 2 on Amoral.
Maailmana 3 voidaan pitää vaikka sitten sitä euforian tunnetta, joka syntyy näiden kahden olion vuorovaikutuksesta.

Meidän vuosipäivät on parempia kuin teidän! :'D Muisteltiin tossa vähän Sinnan kanssa, ja huh huh, on ollut ihanaa poikien kanssa <3