kun ei edes itse osaa päättää pitääkö vai ei.
Ja kun ei edes ole sillä rajalla, että pidänkö jonkin verran vai en, vaan se on nyt ihan joko tai: rakastan tai vihaan.
Ärsyttää kun on vaan sellanen menetyksen tunne päällimmäisenä. Ehkä mun pitää onnistua ensin skrapaamaan se pois pinnalta, niin osaan sanoa jotain tästä. Silti tää tunne maistuu pahalta.