IRC-Galleria

Olin juuri kirjoittamassa kuinka ihanaa elämä on, kuinka ihana on istua löhötä kotisohvalla, juoda lämmintä kaakaota, kuunnella Yötä ja ulkona tuivertavaa tuulta, kunnes. Ensin tajusin, että olin unohtanut veden kiehumaan hellalle. Ehdin onneksi pelastaa kattilan viime hetkellä, laitoin nuudelit viimeisiä vetelevän veden joukkoon ja tästä helpottuneena suoraan parvekkeelle tupakalle.

Olin päässyt tupakan puoliväliin ja rentoutuneena nojasin kaiteeseen tuijotellakseni kaunista tähtitaivasta, kunnes tajusin, että siinä kattilassahan oli aivan liian vähän vettä nuudeliannokselle, ja että levy oli vieläkin täysillä. Eli siis seuraavaksi keittiöön palatessani vastassa oli pohjaanpalaneet ja mössöytyneet nuudelit. Ruokaa kuin ruokaa, mikäs siinä.

Sitten avasin mausteseospussin (joo, mulla on tapana laittaa ne vasta lautasella sinne sekaan), ja ymmärsin miksi kyseiset nuudelit olivat olleet alennuksessa: koko mausteseos oli kasaantunut pariksi isoksi kovaksi paakuksi. Noh, samapa tuo.

Tässä vaiheessa luulin jo koettelemusten olevan ohitse. Väärin luulin. Vastoinkäymisistä onnellisesti selvinneenä hymyillen kävelin ruokalautanen kädessä takaisin löhölinnaani. Tietenkin se ihana lämmin kaakao oli lattialla juuri jalkojeni reitillä, joten yksi plus yksi on kaksi: seuraavaksi oli aika käydä keittiöstä hakemassa talouspaperia sotkut siivotakseni.

Onneksi, sillä olin unohtanut levyn päälle.

Kuin pisteenä iin päälle siivottuani sotkut lattialta, istuin puoliksi sohvalle jättämäni nuudelilautasen päälle. Oi kun mainio ja rentouttava koti-ilta <3 Enemmän tälläisiä minulle kiitos.

090909, kaikki etsivät tänään töissä nopeasti jotakuta, kenen kanssa mennä naimisiin. Kukaan ei löytänyt. Hitsit, kukaan meistä Sodexolaisista ei ehtinyt naimisiin. Tosin, vielä on 3h 35min aikaa. Yövuorolaisilla voi vielä käydä tuuri.

Minä, mitäs minä. Istun. Ajattelen asioita, kuten sinäkin. Erotuksella, etten ajattele jonkun toisen ajatuksia. Vaikka mielelläni niin tekisinkin.

Vaihdetaanko osia?

Huoh, tajusin juuri, että ei mun elämässä tule olemaan aikaa muulle kuin työlle. Ei tää mun rytmi tule vakiintumaan tästä sen enempää, eikä mulle yhtäkkiä ilmesty säännöllisiä viikonloppuvapaita. Eikä varsinkaan vuoroja, jotka alkaisivat aamulla ja loppuisivat päivällä. No ei kun ei sellaisia ole. Toisaalta ihan kiva: mä olen aina kammonnut rutiineja. Mikäs tässä, viihdyn tässä ja nyt, mun on melko hyvä olla. Ja opinhan ainakin arvostamaan vapaa-aikaa, ystävien ja perheen kanssa vietettyä aikaa.

PS. Miten ihmeessä olen koskaan saattanut ajatella, että G-koneet on mahtavia? Miten IHMEESSÄ olen voinut sanoa rakastavani GolfGolfia? Hyi stn, INHOAN sitä nykyään, se on niin ruma ja ahtaan näköinen.

Tän päivän saldo:

-tuskainen herätys
-tuskainen matka töihin, josta en muista yhtään mitään
-paljon ruokaa
-paniikkikohtauksen poikanen tupakkakopissa
-pohjatonta riemua
-pohjatonta surua
-liikaa naurua
-10h plus ylityöt

Ja nyt pullaa. Taas. Enkä kohta enää kestä noita väsyneitä iltapäiviä. "Siis ööö... no tota... joo?"
Liian riemukasta.

Nyt vähän korvapuusteja uuniin, turhia sarjoja telkusta ja nukkumaan, niin jaksaa herätä taas neljältä aamulla virkeänä kuin varpunen. Taidan kyllä sammahtaa ennenkuin pullat tulevat uunista, mutta samapa tuo.

Ahhh rakastan Keir O'Donnellia Kuokkavieraat leffassa <3

"I go to my room and paint some _homo_ stuff!"

oli ilta. Ja yö. Se siitä.

Korpiklaani olisi ollut Dantesissa. Enpä mennyt.

Nyt töihin. Nukuttaa aivan liikaa, en ehkä jaksa. Huoh.

Ja niin, paras olla tänään tai muuten... on tylsää.

Kauhea kun yhdeksän aamu tuntuu aikaiselta. Eilen alkoi "vasta" yhdeltätoista, mutta sekin tuntui jo hemmetin raskaalta, kun on tottunut työpäiviin, jotka alkavat klo. 14:00. Noh, ainakin on virkeä olo kun on herännyt näin aikaisin.

Tänään kissojen yö ja vähän pitkästä aikaa Amorallia. Olen innoissani, en ole innoissani. Haluan sinne, en halua sinne. Olen antanut anteeksi, en ole antanut anteeksi. Huoh, onneksi sentään se yksi ihminen siinä tekee asian hiukan helpommaksi.

Sitten olisi vähän mummin uurnanlaskua ja Pyhiä Teppoja. En ehkä vieläkään tiedä täysin mihin olen lupautunut ja miksi, mutta kohta puoliin sekin selviää. Toivottavasti. No joo, pikkukeikat on kivoja, mutta teinikeikat ei ole kivoja yksin :D Sinnakin kun livisti pahemman kerran velvollisuudestaan.

No joo, ehkä menen syömään leivän kannikan ja hipsin bussipysäkille. Nyt on taas älyttömän kiva fiilis jostain syystä.

Ai niin joo, vielä piti mainita, että nyt löytyi täydellisen päivän salaisuus:

Pet Doherty- Sweet Junkie Boy
http://www.youtube.com/watch?v=fDlxLw_C58s&feature=channel_page

portaissa käsilleni, ja teille ylpeilisin mustelmillani.

Sitäkö mä tässä elämässä teen koko ajan? Sekö minun ongelma on? Onko kaikki vaan noin yksinkertaista? SMG oikeasti kertoo asiaa ja PALJON!

Mulle on nyt jäänyt päälle tuo "jokaikisen sanan alku- ja loppuosan väliin on pakko tunkea sana "fuckin' ". Kirjoitin äsken osoiteriville "facefuckin'book" ja en tajunnut mikä meni vikaan kun oikeaa sivua ei löytynyt. Kyllä se mun maailmassa toimisi. Ja tänään jäi haikean kaihea kaiherteleva olo töissä kun en nähnyt ketään. Tai siis joo näin, mutta sellasia tuttuja vain vilaukselta.

Hehehehee, joo.