IRC-Galleria

Aamun valjettua taivas oli seesteinen ja ilmaan kirkas ja kuulas. Paiston munakokkelia aamiaiseksi itselleni ja isälleni. Mahan täytyttyä tästä valkuaisaineita runsaamman puoleisesti sisältävästä herkusta päätimme suunnistaa metsälle. Saaliilla ei sen suurempaa merkutystä, vaan ennemminkin sillä että kokisimme itsemme vahvan maskuliinisiksi ja testosteronia uhkuviksi tapettuamme ah noita niin vaarallisia ja ihmiskunnalle haitallisia luonnon otuksia, joiden tarpeellisuuden kukin voi kyseenalaistaa omien aivojensa mutkikkaissa poimuissa. Pakkasimme tarvittavat välineet autoomme ja matkaan. Mukana tietysti isoisän vanha haulikko, jonka lähietäisyyden kuolettavuus oli huippuluokkaa. Sillä kun täräytti jänistä päähän, niin saattoi tuntea adrenaliini rysäyksen suonissaan. Voi sitä onnidtumisen tunnetilaa mikä valtaa sinut, kun lannoitat metsää jäniksen soseutuneilla jäänteillä. Kyllä sitä väkisinkin hymyilyttää, vielä kun isä taputtaa olalle ja sanoo olevansa ylpeä minusta. Tämän jälkeen oma vartalo kuin varkain etsiytyy eväskorin hekumallisten antimien ääreen. Tappamisessa tulee nälkä! Kun eväät on nautittu, ammukset käytetty ja puolet metsän eläimistä lojuvat siellä täällä tapettuina on olo euforinen. Aika siis lähteä kotiin! eikä harmita yhtään ettei ole yhtään lihaa kotiinviemisiksi, sillä onhan se aina komeampaa jylhän suomalaisen mäntymetsän pohjalle lahdattuna. Kivaa oli ja mieli korkealla