IRC-Galleria

karmivinta koskaan. kuulin kun radio puhui minulle. ja se puhui minun äänelläni.. yht äkkiä havahduin kun kuulin oman ääneni radiosta keskellä yötä. ja se ei ollut unta.

heräsin yöstä josta en tiennyt äidin selviävän.
havahtuessa tokkurassa huomasin omanlaisen äänen tulevan ympäriltä ja se ei tullut päästäni.
se oli selittämässä jotain tyyliin and this is my father and this is my mother and this is my little sister... ja sit se vaikeni hetkeksi, ihan millin hetkeksi kuin huomanneen minun nousseen pystyyn enkä nukkuneen enää.
sit musiikin rätinä jatkoi ihan niinkuin kesken kaiken jatkaen ja mainokset tuli....

tuo pelottava ääni joka vielä soi korvieni sisällä jonka olin juuri kuullut niin selvästi pelästytti minut niin että suljin äkkiä pois radion kuin saatanan kapistuksen ja jäin suu ammollaan tuijottamaan sitä.

ne sanat. tunnustelin niitä päässäni. kuinka olin ensin kuullut ne unen keskeltä ja sitten herännyt siihen ja kuinka ne edelleen tulvivat korvaani vaikka silmäni jo tuijottivat huonetta.
kuinka se oli mahdollista. eihän se ollut.

heräämisen kauhussa ensimmäinen ajatukseni oli oi ei! kuinka ne ovat voineet nauhoitata minua! minun unia! minun unissani puhuttua puhetta! kuinka se on mahdollista? kuka sen teki??

ja kun kauhukseni se vielä lakkasi, kuin hiipari livahtaisi piiloon, mutta liian myöhään, se oli aivan sairasta!

siksi en uskonut silmiäni enkä korviani vaan jäin vaan tuijottamaan radiota, onko tuo nyt pirun riivaama? onko kuolleet tulleet ahdistelemaan minua? oliko äiti kuollut nyt? nytkö se oli tapahtunut, tuliko ne hakemaan äitiä toisesta huoneesta, vai olinko minä hullu? koska kyllä tämä vielä niin todelta tuntui. pelottavalta. uskomattomalta.

vai oliko se radio? olin liian peloissani laittaaksini sen taas päälle. ääni muistissani kuului vielä niin selvästi. ihan kuin minä nauhoitettuna.

olin laittanut radion kovalle mennessäni nukkumaan, jotta en kuulisi kun äiti itki kovaa. se oli käyny kellarissa viiltelemässä ranteitaan ja tuli sit mun luo näyttämään niitä ja kysy että välitänkö mä yhtään. se oli aiemmin kutsunut ja kutsunut mua ja kun mä tulin sano vaan: Elina, soitas sairaalaan. minä kuolen tänään.
minä huusin ja vein sen kaikki kaljat. aiemmin me naurettiin ja luettiin anjan runoja.