IRC-Galleria

jag förlorade dem för länge sen.

det var den 8 augusti 2015. Det var en vacker dag. det var en vacker morgon. det var en fin promenad. det var en fin sista kyss.


jag är så jävla ledsen nu.

jag förlorar dem om och om igen.
det är för att jag aldrig släpper dem. det är för att jag inte kan släppa dem.

jag måste acceptera att de alltid kommer att saknas mig. att jag alltid kommer att ångra mitt misstag. att jag aldrig kommer att kunna vara lika lycklig som då. de kommer alltid att fattas.
jag blir smärtsamt påmind, när jag ser att de har växt, jag har missat ännu ett år av deras liv. de växer o ändras, fortfarande så jävla vackra men så jävla inte mina.

jag betalar, jag betalar för mitt misstag för evigt. det kommer aldrig att sluta göra sluta göra ont. jag måste acceptera det.

det är så hemskt. jag vet inte hur jag ska kunna förklara det eller beskriva. ingen skulle kunna förstå. jag måste acceptera det oxå. att jag är ensam i det här. ensam med den smärtan.

och det är inte synd om mig, jag menar det var mitt beslut att göra det misstaget.


jag gråter, det svider i ögon och över allt, jag torkar mitt ansikte o all utsmetad smink på ett papper och suckar.

faller igen.



ser de där bilderna från den tiden. allt så smärtsamt påminner.


im a fucking lost soul. i was then, i still am. diffirent way but still fucking lost and the surface of this deep sea is so far away.

poor me, buhu.

you lost.
gaah. nevertought it would affect me like this. me da igual how many years have passed.


perdedora perdedora perdedora
soy la perdedora


i have to accept, i won the lotery and then lost all the money.
a stupid loser, and it can not be fixed.



after all this crying, feels a bit better. its like he would be here to whipe my tears.
but it doenst change.

.

i have to accept it again.procent again. you made a choise and that choise affects the rest of your life.¨¨


tungt, tungt.
du jag vet inte vad jag ska skiva.
jag är så jävla ensam med denna känsla.

jag måste läka det innifrån . inte visa utåt. finns ingenvits med att ta upp det här nu.

jag orkar inte.
vill att du håller upp mig. vill att du är previd mig och spelar dina videogames.
allt det är dött nu, dött för mig. porten stängd, life goes on behind the gate. life goes on and life grows.

sometimes i want to die and be reborn so that i chat i can forget how much i loved you guyes
i am the loser, in this life. just accept it. you will never be 100% again

Vittu että vitutttaa. Vittu tätä vitutuksen kierrettä
Vittu tätä itkua. Vittu tätä katumusta
Vittu kun näkee vaan mustaa

Vittu.



vittu ku kattoo elämää
vittu ku näkee et oli elämää
vittu ku ei enää näe elämää

vittu ku ne on kaukana ne enkelit
ja mun enkelit jotka ei oo vielä edes syntyneet.



mä en jaksa tätä. yhtäkkiä vaan tuntuu niinkuin kaikki tiet ja ovet jotka oli vielä avoinna vaan lyötiin lukkoon tai ne jotka on vielä avoinna niin ei siellä ookaan mitään, ei mitään
ei ketään

mä en kestä tätä.



en voi enää ikinä rakastaa ketään muuta, eikä se voi enää ikinä rakastaaa mua.
F

siksi kaikki tuntuu niin mustalta

ihan naamaan ja kurkkuun sattuu kun itkettää niin paljon.


mulla oli suunnitelma, joo oli vissiin.

nielin sen kipeyden ja tunnustin että olin hävinnyt. että olin häviäjä.
että menetin elämäni rakkaimmat ihmiset ja että ne vain eivät tulisi takaisin. ja sen kivun kanssa minun oli elettävä koko elämä.

ajateltava muuta, keskityttävä muuhun. mutta aina vain hyväksyttävä paikkani ja että omaa tyhmyyttäni menetin heidät.



ja että en koskaan tulisi olemaan oma itseni.
olisin toinen ihminen, puolikas. rikkinäinen mutta silti toimiva. häviäjä.


kun sen tein, aloin katsomaan maailmaa toisin silmin. vähän niinkuin sisältä kuolleen silmin. söin pillerini ja en vajonnut tunteisiin. katsoin elämää niinkuin; katsotaan nyt mitä sitä on vielä jäljellä, katsotaan mitä elämässä voi vielä nähdä. perhettäni en voi saada takaisin. se tyrin ja poltin sillat. mutta elämä on. ja terveys. mennään perässä ja katsotaan mitä käy. olin kuin tyhjä paperi tuulessa.


lähdin espanjaan. muutin koirani kanssa espanjaan.

osaten muutaman hassun lauseen espanjaa, aloitin työt espanjalaisessa lakitoimistossa joilla on ruotsalaisia ja muita pohjoismaisia asiakkaita.

uusi maa, uusi kieli, uusi ilmasto, uusi ilmapiiri, kulttuuri, ihmiset. uusi työ, uusi asunto. vanha mutta uusi yksinäisyys.

ei ystäviä, ei tuttavia muuta kuin pari jotka eivät vielä olleet täällä.



olin jo silloin saanut paljon voimaa ja elämänviisautta J:ltä. J joka oli jakanut mullekin kipinästään ja karkoittanut paholaiset jotka tuolloin kuristivat kurkkuani, jotka lymyilivät nurkissani.

ruotsissa, ennen espanjaan muuttoani.

voi tuota kaikkea.
kun katson taaksepäin.
J oli uskomaton asia joka tapahtui minulle.

olin rukoillut jumalalle, katsonut vain kattoon paniikissa ja pyytänyt että hän lähettäisi jonkun, että hän lähettäisi jonkun enkelin, koska en itse enää kyennyt lentämään saatikka seisomaan itse.



J astui elämääni ja viikko myöhemmin asuntooni, yhtäkkiä asuikin siellä, kun ei sillä oikein ollut muutakaan paikkaa. ja meillä oli niin kivaa ja niin vähän aikaa jljellä.
J poisti varjot valollaan, poisti demonit koskemalla niskaani. sanoi vain että tunnen että tässäon jotain..... jotain pimeää, jotain raskasta egengiaa.
katsoin häntä epäluuloisena.. enhän ollut sanonut depressiostani hänelle mitään. enhän ollut sanalakaan maininnut kuinka tunne on kuin joku näkymätön susi roikkuisi niskassani ja saa elämän ilon vain häipymään ilman mitään konkreettista syytä ja kyynleet virtaamaan
J selitti jotain ja sanoi sitten ottavansa sen pimeän pois.
katsoin häntä ja sanoin ettäen missään nimessä halua siirtää sitä hänelle. tai kenellekään muulle.
hän sanoin, ei kun otin sen vain pois, siirsin tuonne, hän sanoi ja huitaisi kädellä pois.

ihmettelin vain kuinkahän pystyi tuntemaan mistä minäkin tunsin pahan oloni kimpuavan ja että minulla ylipäätään sellainen oli, vaikka oltiinkin vain tavattu kaksi kertaa ja en todellakaan antanut depressioni näkyä ulospäin. mutta sellainen hän vain oli, on J.


siitä kirjoitan ehkä ensi kerralla lisää.

nyt on mentävä nukkumaan.


D on tässä välissä täällä käynyt ja saanut minut paremmalle tuulelle. teki meillä ruokaa,minä tiskasin ja tiskatessakin silmät kostuivat kyynelistä. D näki sen ja lohdutti ja kysyi mikä on.

myöhemmin vähän avauduin ja puhuttiin siitä mikä minulla oikein on. vähän selitin niistä peloista. en koko tarinaa FStä. tietäähän se vähän siitäkin jo. noh, poco por poco...

IÂ’ve done it again.
Blitt kär. Damdamdadadammdamdadadamdam
Kan inte sluta tänka på. Hihih
Men men jag kan ju inte va kär på riktigt? Eller?
Det är nog precis så som med de flesta gånger att det går över
Men kan fan inte slutaa tänka på det nu. Vill inte heller.
Värmen ifrån tummen och hur len den kändes.
Vill känna hela värmen, hela människan.
Tror hon är bra. På det…

Det är det att hon påminner om L.
Det är det.


Aaargh jag vet inte om jag är full fortfarande, men kan inte få det ur huvudet. Det lixom bara
Varför blir jag såhär betuttad i folk?
Varför blir jag inte det i rätt personer? Aaagggrrrhhr
A touch, hand in mine. Just a touch. It was just aÂ…..
Vill ha mer.. lite mer.
Lite mer värme, lite mer kontakt


Who was it that made that coffee that was put on my table with that heart drawn with the candy paste?
I donÂ’t know who put it there, and who drew the heart.
But she does a little bit of those kind of things around here, smily faces. IÂ’m just so fond of the person in her right now that itÂ’s ridiculous. 
And she called me cute once, yes she did
But she would have said that to anyone.

This is day nr one. Usually these rapid feelings cool down quite quickly, IÂ’m gonna enjoy them while they last.
There is something so pink about being inlove.



“Det var det enda jag pratade om tydligen” 
Aaaargh sluta sluta sluta du börjar bli löjlig rentutav

Oh shut up bitch, work.

Hedelmät muilla muilla muilla esineet liikkuu, mun mieli ei oo hiljaa, haluaa itkeä ja sääliä itteensä. Haluan pois tän ihmisen luolta. En halua tunnustaa että olen se.

Mene vielä hengitä, pidä sanasi,
älä sulje silmiäsi pimeyteen, vaikka oletkin syyllinen.
Huokaus harmaa.

Älä sano ei, älä mene, vielä hengitä, älä sulje silmiäsi.
Olet tarpeeton ja et kenenkään. Mutta ole silti. Ole vaan ole vaan. Katso maailmaa.

Kuristaa kurkusta kuin Jussia aikoinaanÂ…

Ei mitään ,anna anteeksi.

IÂ’m sorry. I wish i could make a book of this feeling.

Ei ny jaksais… en tiiä ees mikä on fiilis. Mikä mikä mikä ’maha ärsyttää, siis se että se pullottaa. Ja ärsyttää se että ärsyttää. Kiitollisuus ennen kaikkea. Mutta silti se häiritsee. Vika päässä.

Ja en muuten halua itseni kanssa hengata tänään. En tuntea itseäni. Jos voisin, karttaisin itseäni juuri nyt. Sitä tyttöä joka teki sen teon. En jaksa sitä tyyppiä. En jaksa sitä asiaa että se tyyppi olen minä. En pääse itseäni karkuun.
Enkä tekojani.

Enkä saa fabbea takas, en saa siihen yhteyttä. Sydämeni särkyy, mutta ansaitsen sen. Ai niin eihän mua säälitä tänään. Eikä huomenna eikä milloinkaan. Yksinäinen tie, yksinäinen kaiku, enkä pääse itsestäni eroon. Enkä teoistani.

Merkityksetön olemassa olo.
Haluaa elää, haluaa kunniallisuutensa takaisin. Ei saa. Olisi pitänyt älytä. Olisi pitänyt, mutta en älynnyt.

En jaksa tätä. En jaksa itseäni. Ei eteen ei taakse. Ehkä vain taakse. Hiljaa hiljaa mennään….. hiljaa hiljaa vanhetaan…. Hiljaa hiljaa haihdutaan…. Hiljaa hiljaa yksin.

Ne teot, ne naurut, ne ilon hetket, hiljaa hiljaa haihtuvat pois elämäni ihmisten mielestä.


HeÂ’s trying to get over me, he is trying to erase me.
I miss him. I feel like i wonÂ’t get that close to a person ever again


Den här låten, me gustas tu. Tänker på latino, tänker på barcelona, tänker såklart på Fabi.

Fan. Me gustas tu.

Stick o brinn bitch. Ingen kommer ever gustas tu.



wrote two Days ago:

hata. Hata att skrika ensamÂ… ensamma gatan. Den e min. jag ser att du ler och jag tror att du tvivlar.

Vart jag mig i världen vänder, står jag här med tomma händer, längtar efter någon som kan rädda mig


Lossas på riktigt
Känslan att falla
Tomhetens botten står vi på toppen.

Tomma händer
Längtar
Vart jag mig än i världen vänder.


Good times… i know theres gonna be good times—

Tårar ränner vid kanten, själa kanten.

I donÂ’t know if thereÂ’s gonna be good timesÂ… that what makes me cry.
Cata o Marissa med oss I Grekland, typ Chania. Älskar iden, men vet att jag o Fabbe knappt skulle kunna åka någonstans utan att bråka gärnet. Därför gjorde jag inte det.
Och nu lär vi inte åka någonstans om han inte kan lita på mig eller älska mig någonsin mer. När ska jag ge upp?

When am i gonna realize that life is just for me? IÂ’m no ones. Nobodies. Eremit. Is that what I am?
But I don’t wanna be… som man bäddar får man ligga… var det värt det ligget?

Nej, ingenting är värd det hur jag sårat Fabbe. Ingenting är värt det. Att jag inte fattade det.

Som man bäddar får man ligga. Så ligg nu, ligg ensam i din säng, ligg ensam och krama ur dig tårar så du kan andas.

Ingen tycker synd om dig längre. Ingen kan tycka synd om dig, du valde ju själv. Du skulle vara falsk med upptäckte att du inte kunde ljuga till någon du älskar.. so i went to the gallows.. and told him.

Men om du älskar honom, hur kunde du göra så?
För att jag älskar honom som en vän, som en person.

Men hur kunde du då göra så?

Jag ville komma vidare i mitt liv, jag ville ha tillåtelse att göra det. Samtidigt som jag inte ville förlora honom. Jag trodde att jag skulle förlora honom





YeahÂ… the transitÂ….. this period was going to make changes in my life. And yea that seems to be true, but this period was suppose to be the period when these changes would make my dreams come trueÂ…. I guess I belived her, Claire. Maybe thatÂ’s one of the reasons I grabbed the chance of something new, maybe.. huh.. transit, is this the change in my life that is itÂ… ?


Din soldat. Denna låten får mina armar till gåshud. När jag hör den tänker jag på Marissa. Jag tänker på förra sommaren 2014 o hösten. Jag kommer ihåg hur hon älskade den här låten, jag kommer ihåg hur mycket den här låten har hjälpt mig genom de värsta av depressionen i ensamheten och mina försök at ändå stå upp på mina ben i den här världen där jag kände mig så svag. Denna låten gav mig så mycket kraft, tillsammans med Metropol och jag kommer ihåg hur jag tänkte att om du Marissa någon gång skulle hamna där, jag skulle vara din soldat, jag skulle kriga för dig. Alltid. Men jag får ju inte det om jag inte får vara i ditt liv, om jag inte får vara din fars vän.


Yea i fucked upp my life. I love you damn it. I wanna be in your life.

Jag önskar att jag hade kunnat vara en starkare person, jag önskar att jag kunnat stanna med er farsa och ridit igenom de där stormarna, bara låtit det hagla och klarat mig till solkensdagar, tagit hand om er och era syskon. Men jag kunde inte. Jag har fått försöka acceptera att jag kunde inte det. Jag var inte stark nog.

Ibland är det fortfarande svårt att acceptera.

Tänker på alla de vackra saker jag dödat…. De som jag kund eha skapat… man ksa inet tänkas å. man blir ju knäpp. Tänkt inte så

Tiedän että parempi niin. On vaan parempi niin. Mut kyllä me sinua kaivataan. On parempi kun en tapaa sinua. On parempi. Jos nyt niin käy. Mutta en ole vielä irroittanut otettani. En ole. Mutta parempi olisi.
Aikaa vaan menee hukkaan. Olen ehkä jo niin hiton myöhässä että en mihinkään elämän junaan ehdi.
Siitä olen katkera ja vihainen ja valitsen vihani kohteeksi sinut.

Tiedän ettet tahallasi mitään pahaa halunnut etkä tehnytkään ja oma mokani kun jäin niin pitkäksi aikaa. Ja paha säkä, joskus elämässä vain käy huono säkä.

Se kaikki on kultaa ja mulla on niin hiton ikävä mun tytärtä, mun tytär Tuulta
Ja en ehkä ikinä saa tavata hänta ja mun on vaikea olla olematta katkera.

LuovuttaaÂ…. Milloin ihminen luovuttaa?

Ruma, susiruma. Kuka, kuka muhun nyt kompastuu ja rakastuu? Mitä me tehdään? Missä me tehdään? Tuleeko kukaan vai olitko sinä viimeinen?

Tuleeko tämän sydämen eteen paksu usvaverho, onko se unohdettu jo, onko? Eikö kukaan tänne enään eksy, eikö? Mulla on niin paljon näytettävää sulle tyttäreni, sä jäät niin paljosta paitsi…..


Mitä vanhemmaksi vuodet käy, sitä enemmän ymmärrän äitini yksinäisyyttä….. en ikinä selviäisi siitä, yksinhuoltajuudesta, yksin………

Rukoilen vielä sille pienelle. Anni ja Markukset…. Rukoilen vielä.

Toivon, sydämeni pohjalta. Toivon että se pieni saisi elää ja että Anni saa pikku tyttönsä.

***

Noin kirjoitin aamulla. Aamulla en vielä tiennyt. Odotin koko päivän Marin soittoa. Odotin koko päivän tämän päivän olevan ohi. Rukoilin tuon tuosta pienen puolesta. Toivoin etten olisi liian myöhässä.

Vaikka tuntui että olin... Rukoilin ihmettä.

Voi pieni pieni sieni..... minne olet mennyt?
I cut myself on angels hair and babys breath.........


voi Annie..... kuuntelen Playboy mommy biisiä, se vie mut takaisin aikaan jolloin ..... mutta enhän voi verrata... en tiedä miltä sinusta tuntuu. en voi tietää. haluaisin vain. poistaa pahan. kertoa kuinka tämä biisi on minua lohduttanut. kun tunsin sanovani hyvästi omalle tyttärelleni....'

nämä päivät tuntuvat painajaiselta... eikö voitas jo herätä? herätä ja tehdä nämä asiat uudelleen mutta eri tavalla....?

voi pieni pieni pieni... olisin niin halunnut tavata sinut.... olisit aivan takuuvarmasti huisin söpö. tämä ei tunnu todelta.


tänään sä olit meidän kaikkien mielessä.... tänään me kaikki surraan. kaikki jotka sen perheen tuntee. me kaikki ihmetelläänn millainen olisit ollut,


Tärisen vähän tätä kirjoittaessa, vaikkei täällä edes kylmä ole. Pidin pienen juttutuokion ukin kanssa. Pohdin siinä ukin kanssa mitä nyt tapahtuu. Toivoin että ukki ja Tellu ottaa sut vastaan.

Nämä kyyneleet vyörii sulle. Vittu. Miksi,, Jumala miksi?



Hengitätkö enään? Oletko jo saanut siivet?

Et edes saanut parkaista tässä maailmassa. Sua rakastettiin ja odotettiin jo.

Elämä antaa ja elämä ottaa.....
Tämä nuori ja hauras äiti mua huolettaa eniten. Miksi just Annille piti käydä näin?

Haluaisin olla tukenasi nyt, olet mulle kuin pikkusisko vaikka aika on venyttänyt välejämme näin. Sun teinipäivistä asti mun on ollut vaikea saada suhun samaa yhteyttä mikä meillä oli nuorempana. en vain oikein pystynyt enää samaan taajuuteen sinun kanssa. ajattelin että se on vaan tuo teini aika joka sua vie. ajattelin että palaat aikanaan takasin samaksi anniksi jonka aikanaan tunsin. niin ei tapahtunut, ja vika on oikeasti minussa. en kykene huonon itsetuntoni takia olemaan oma itseni muiden seurasssa jotka tuntuvat liitävän korkeammalla kuin minä.

Viis siitä nyt, haluaisin niin sydämeni pohjalta olla tukenasi nyt, samalla tavalla niinkuin sinä olit kolmetoista vuotiaana tukenani kun olin tehnyt ensimmäisen aborttini. Sillä Malmön reissulla usko tai älä olit tukeni. Meillä oli hauskaa ja sinä ymmärsit minua. Olit tukenani silloin kun hermoni eivät kestäneet Tiinan vaativaisuutta ja pakenin pihalle. Sanoit jotain silloin joka sai mut hymyilemään, jonka muistan aina.

Tulit pihalle mun perässä siihen pihakeinuun Tellun kämpän ulkopuolella.

Sanoit; Musta on kiva että sä olet raskaana.
Mä katoin alas maahan ja sanoin etten mä enää ole.
Ai..? No musta on kiva tietää että sä voit tulla raskaaksi. :) vastasit.
Silloin mulle tuli jo parempi mieli. Musta oli ihanaa että sä näit mut äitinä ja uskoit että musta vielä on siihen.


Enpä tiennyt että sinä siihen ryhtyisit ennen mua. Ja eihän me tiedetty että näin kävisi. Eihän kukaan tiennyt.....


Se oli silloin kuitenkin raskas kokemus, päättää raskaus, tappaa oma lapsi. Tiedän miten raskasta vaan se minulle silloin oli. Olin sinun ikäinen, vähän vanhempi, melkein 22 vuotta.

Voi Anni kulta, miten haluaisinkaan poistaa tuon kiven sun sydämeltä.

Vaikka olenkin tuntenut kateutta sua kohtaan... Silti olin iloinen puolestasi. Iloinen sinulle ja että sulla oli perhe. Edes toinen meistä voisi pelastua. Vaikka meillä kummallakin on ollut psyykkisiä ongelmia.

Voit vieläkin pelastua, ja me teemme kaikkemme sen edestä. Sait raskaammat saapaat kannettaviksi, Se tuntuu vieläkin niin epätodelliselta. Tänään sanoit hyvästit tyttärellesi. Se tytär johon olit tutustunut mahasi kautta 9 kuukautta. En voi kuvitella.


Oi pieni enkeli. Niin paljon mulla on sullekin sanottavaa.... voiko sielu mut kuulla? Ukki voi kertoa sulle kaiken sen. Olit tervetullut tähän sukuun. Miksi, miksi, miksi? Ei kukaan tiedä. Anni ei kukaan tiedä. Mutta tiedän että olisit loistava ja ihana äiti. Ja tiedän että sinusta vielä sellainen tulee jos vain jaksat yrittää. Sitten kunhan aika on. Ja enkeli tulee olemaan vierelläsi aina. Pieni suojelusenkeli.


Voi syvä huokaus. Vaikea mennä nukkumaan. Tämä on tämä ilta jolloin olit meidän keskuudessa. Sydämmesi löi. En voi kuvitella oloanne siellä. En voi sitä lievittää. Pakko hyväksyä tämä. Pakko, mun on pakko mennä nukkumaan.

Rukoilen vielä sille pienelle. Anni ja Markukset…. Rukoilen vielä.

Toivon, sydämeni pohjalta. Toivon että se pieni saisi elää ja että Anni saa pikku tyttönsä.

***

Noin kirjoitin aamulla. Aamulla en vielä tiennyt. Odotin koko päivän Marin soittoa. Odotin koko päivän päivän olevan ohi. Rukoilin tuon tuosta pienen puolesta. Toivoin etten olisi liian myöhässä.

Vaikka tuntui että olin... Rukoilin ihmettä.

Voi pieni pieni sieni..... minne olet mennyt?
I cut myself on angels hair and babys breath.........


voi Annie..... kuuntelen Playboy mommy biisiä, se vie mut takaisin aikaan jolloin ..... mutta enhän voi verrata... en tiedä miltä sinusta tuntuu. en voi tietää. haluaisin vain. poistaa pahan. kertoa kuinka tämä biisi on minua lohduttanut. kun tunsin sanoan hyvästi omalle tyttärelleni....'

nämä päivät tuntuvat painajaisellta... eikö voitas jo herätä? heräätä ja tehdä nämä asiat uudelleen mutta eri tavalla....?

voi pieni pieni pieni... olisin niin halunnut tavata sinut.... olisit aivan takuuvarmasti huisin söpö. tämä ei tunnu todelta.


tänään sä olit meidän kaikkien mielessä.... tänään me kaikki surraan. kaikki jotka sen perheen tuntee. me kaikki ihmetelläänn millainen olisit ollut,


Tärisen vähän tätä kirjoittaessa, vaikkei täällä edes kylmä ole. Pidin pienen juttutuokion ukin kanssa. Pohin siinä ukin kanssa mitä nyt tapahtuu. Toivoin että ukki ja Tellu ottaa sut vastaan.

Nämä kyyneleet vyörii sulle. Vittu. Miksi,, Jumala miksi?



Hengtätkö enään? Oletko jo saanut siivet?

Et edes saanut parkaista tässä maailmassa. Sua rakastettiin ja odotettiin jo.

Elämä antaa ja elämä ottaa.....
Tämä nuori ja hauras äiti mua huolettaa eniten. Miksi just Annille piti käydä näin?

Haluaisin olla tukenasi nyt, olet mulle kuin pikkusisko vaikka aika on venyttänyt välejämme näin. sun teini päivistä asti mun on ollut vaikea saada suhun samaa yhteyttä mikä meillä oli nuorempana. en vain oikein pystynyt enää samaan taajuuteen sinun kanssa. ajattelin että se on vaan tuo teini aika joka sua vie. ajattelin että palaat aikanaan takasin samaksi anniksi jonka aina tunsin. niin ei tapahtunut, ja vika on oikeasti minussa. en kykene huonon itsetuntoni takia olemaan oma itseni muiden seurasssa jotka tuntuvat liitävän korkeammalla kuin minä.

Viis siitä nyt, haluaisin niin sydämeni pohjalta olla tukenasi nyt, samalla tavalla niinkuin sinä olit kolmetoista vuotiaana tukenani kun olin tehnyt ensimmäisen aborttini. Sillä Malmön reissulla usko tai älä olit tukeni. Meillä oli hauskaa, ja sinä ymmärsit minua. Olit tukenani silloin kun hermoni eivät kestäneet Tiinan vaativaisuutta ja pakenin pihalle. Sanoit jotain silloin joka sai mut hymyilemään, jonka muistan aina.

Tulit pihalle mun perässä siihen pihakeinuun Tellun kämpän ulkopuolella.

Sanoit; Musta on kiva että sä olet raskaana.
Mä katoin alas maahan ja sanoin etten mä enää ole.
Ai..? No musta on kiva tietää että sä voit tulla raskaaksi.:)
Silloin mulle tuli jo parempi mieli. Musta oli ihanaa että sä näit mut äitinä ja uskoit että musta vielä on siihen.


Enpä tiennyt että sinä siihen ryhtyisit ennen mua. Ja eihän me tiedetty että näin kävisi.Eihän kukaan tiennyt.....


Se oli silloin kuitenkin raskas kokemus, päättää raskaus, tappaa oma lapsi. Tiedän miten raskasta van se minulle silloin oli. Olin sinun ikäinen, vähän vanhempi, melkein 22 vuotta.

Voi Anni kulta, miten haluaisinkaan poistaa tuon kiven sun sydämeltä.

Vaikka olenkin tuntenut ateutta sua kohtaan... Silti olin iloinen puolestasi. Iloinen sinulle ja että sulla oli perhe. Edes toinen meistä voisi pelastua. Vaikka meillä kummallakin on ollut psyykkisiä ongelmia.

Voit vieläkin pelastua, ja me teemme kaikkemme sen edestä. Sait raskaammat saapaat kannettaviksi, Se tuntuu vieläkin niin epätodelliselta. Tänään sanoit hyvästit tyttärellesi. Se tytär johon olit tutustunut mahasi kautta 9 kuukautta. En voi kuvitella. Olen sanonut yvästit lapselleni 4 kertaa. 3 aborttia ja yksi kesken meno. Se ei silti le sama asia. Tunnen myötätuntoni Anni siellä jossain. Lähetin suukon tuulen mukana.

Olenhan minä ollut kateellinen Annille. Olenhan minä. Mutta en koskaan en koskaan toivoisi mitään pahaa tapahtuvan!

EN koskaan.

Ja minulla on syyllisyyden tunteita siitä etten rukoillut heidän puolesta, etten ajatellut enemmän sitä että milloin vauva tulee ja meneeköhän kaikki hyvin. Siitä tunnen syyllisyyttä. Minun olisi pitänyt rukoilla.

Mutta ei tämä ole minusta, det handlar inte om mig. Ei se ole minun syyni. Och det handlar inte om mig.

Just hope for the best for that little one. Â’

CanÂ’t really think of anything else. Just waiting.
But stillÂ… I just would want to show them how much I care about them. How much I think of them.

I would really like to know you. I’d really like you to continue our family. Sinä ja Niklas. Olette uusimpia perheemme jäseniä.


***

Så himla trött.

Taika

Kaikkee sitä sitä sitä sitä

Jag har ingen lust att åldras. Men vem har väll det?

Jag har lust att få Tuuli. Men vem kan bestämma sånt?

Den där finska mannen. Som jag skulle ha. Ha barn med. Ett liv med. Älska. Bli älskad av. Men kan väll bestämma sånt?

Äiti pääsenkö takaisin syliisi sun? Pörröttäisitkö isä taas hiuksia mun?

Tämä biisi ja nämä kysymykset. Niin tutut. Ymmärrän sen tunteen. 45 vuotias mies. Haluaa takaisin äitinsä syliin. Emmekös me kaikki halua?

Se mua pelottaa. Se siis mitä mulle tapaahtuu. Ei kukaan kertonut. Ei kukaan varoittanut. Ja onneks ei. Oisin voinut joutua tähän aikaisemmin.

Onnex sain sen ajan minkä sain. Olla lapsi ja kävellä lapsen teitä. Nähdä maailma lapsen silmin. Tuntea Jumalan varjeleva katse.

Ja olla ilman vastauksia noihin kysymyksiin. Se oli aika ennen kysymyksiä. Se aika oli kullan kallis. Kiitos siitä Jumala.

Tämä lapsi haluaa kai aina kävellä lapsen teitä. Lapsen kengissä. Aina vaan saduissa. Mutta ei saa.

Haluaisin myös kasvaa aikuiseksi. Ihan oikeasti. Myös sisältä. Mutta en osaa.

Ei kai siitäkään sitten tullut mitään.

Kadehdin niitä jotka pystyvä tuntemaan sen. Aikuisen olon. Olla siinä aikuinen. Vastuullinen. Lapsien huoltaja. Ja olla siitä roolista kiitollinen ja iloinen. Elää sitä joka hetki. Olla se mamma. Ja olla enemmänkin kuin tyytyväinen siihen.

Kasvaa vanhemmaksi sen miehen kassa. Mies rinnallasi.

Kaikki ei edes tapahdu noin nopeasti. Sitä mä en enää ymmärrä. En ole huomenna 40. 10 vuotta se on aikaa ja aika paljonkin aikaa. Ok kyllähän sekin aika menee umpeen mutta se mitä en käsitä on kuinka paljon aikaa elämään mahtuu. Jos siis saa elää. Minä tunnen taakkaa siitä vanhenemisesta. Siitä että kohta ollaan akkoja. Hahah´. Mummi. Haulaisin akkana olla sellainen kuin mummi. Huoleton, rehti, reipas, huumorintajuinen ja Ihana kuin mummi.
Ja kohta sanat ei riitä. Ajatukset lentää niin kovaa. En jaksa pysyä perässä. Silti niiden painavat askeleet jättävät minuun jälkensä.

Minun on kirjoitettava. Näistä susista jotka satuttavat minua . Ohikiitäen puraissen.

Deep inside of me.

Tässä on pieni kuva siitä. Mitä sisälläni liikkuu. Riskinä on että tästä tulee vaan valtava kasa sanapuuroa. Puuroa jot aon vaikea lukea.




Vitsi että mä tartteen apuu.


Tarvitsen metsän, taian. Rauhan. Suomalaisen ihmisen joka ymmärtää ja jota mä rakastan. Haluaisin niin rakastaa fssää mutta ongelma on siinä etten rakasta. Siinä kai se ongelma on. Kaikki on niin ihanaa mutta se on ajan haaskaa ja siksi sydämeni on surullinen.

Jätski siwasta. Kaikki nämä muistot. Tulvii päähäni. Tulvii vaan.

Joku vika, joku diagnoosi kiitos. Joku tabletti joka pysäyttää tämän kaaoksen. Tällaista se on. Melkein joka päivä.

Päästä pois karusellista. Anna mun rakastaa vaan noita ihmisiä mun ympärillä. Anna mun tuntea koti tunne. Anna mun rakastaa tätä hetkeä ja huomista. Ja mun tytärtä tai poikaa ja itseäni. Kiitos Aamen.

Tai päästä mut vapaaksi jos mä en voi näiden ihmisten keskelle asettua lopulta kumminkaan, päästä vapaaksi. Ei pahalla tavalla. Älä riko toisten järkiä.



Jag känner att livslusten försvinner ur mig varje dag. Jag vill ha en diagnos, jag vill att någon tittar på mig, lyssnar på mig.

Jag vill leva

Jag mår så dåligt visa stunder att tårarna bryter fram fast jag sitter och jobbar.

Mitt huve tänker så gott som konstant på annat fast jag sitter och jobbar.

Jag försöker bara överleva. Jag försöker bara skaka av mig det och tänka att det går över. Att jag kommer snart att känna så där som man alltid känt förut. Leva, stunden, bra. Ok. Vad finns bakom nästa hörn? Lugnet o nyfikenheten. Så där som det ska kännas.

Jag vet att det är mycket personliga skäl o frÃ¥gor som fÃ¥r mig och mÃ¥ sÃ¥ här. Men det är lÃ¥ngt ifrÃ¥n normalt som man kan lappa ihop bara med lite samtal. Som att erbjuda mig sjukvÃ¥rd vore överflödigt…?

moi paska maailma.

käsi on paskana taas. ja osa kylppäriä.

paha olo oli sisällä pitkään ja sitten tuli pieni ärsyke.

ei kestänyt enää, tää pokka......... ku´mpa kunpa joku voi s tietää kuinka voin.


paniikkia oli tänään, hyperventilaatiota ja tärinää.... koitin edes seinille kertoa kuinka voin ja miksi ja miltä tuntuu ja mikä pelottaa...... saikohan siitä mitään selvää. pitää kysyy kummituksilta.


nyt kun vihdoin sain tän iän ikuisen koneen auki ja netin pelittään niin se momentti meni vähän niin kun ohi...... hyvä sinänsä, mutta mihin mä nää tunteet laitan kun ne tulee? kelle mä kerron? kuka niitä selvittää?

en haluaisi ketään sukulaista tai läheistä häiritä ja jakaa näitä mustia ajatuksia, entäs jos ne tarttuu niidenkin pääkoppaan? jos se syöksee nekin mustaan aukkoon, aukkoon josta ei näe päivän valoa ja josta tuntuu ettei voi enää palata sinne aikaisemmalle tavalle olla ja ajatella. se normaali minä ja normaali elämä. se elina joka uskoi toivoon ja tulevaisuuteen. se joka uteliaisuuttaan katsoi seuraavan kulman taa.

mun on välillä vaikea tuntea niin. vaikea selittää tää tilanne ja tunne.


huoh.

yritin niin kovaan sivuttaa tuon typerän paskan tunteen ja vaan jatkaa päivääni ja elämääni suunnittelemmalla eteisen uusiksi, maalia, tapettia ja kalusteita myöten.

koko ajan se paska tunne istuen jossain olkapään yläpuolella ja jossain kielen alla ja jossain takaraivossa. tunnet sen muttet nää.

ja jokainen ambitious ajatus sai mut voimaan pahoin, koska pää sanoi, kestät sä ton? et sä jaksa edes raukka hengittää välillä, niin kestätsä muka jotain vitun remppaa? joka ei silti tuu valmistuu koska mä en osaa vielä sitä alusta loppuun ilman apua, ja apua ei just nyt ole, itse pitäis suurin osa tehdä. terve siitä selviäikin.


käteen sattuu.... todella sattuu. huomenna sattuu vielä enemmän. hakkasin seinää kuin hullu ja potkin lavuaaria niin että se melkein irtos ja pieni osa kaakelista irtos. revin suihku verhot alas ja heittelin tavaraa ympäriinsä kuin saasta. noni hyvä elina, tuliko parempi olo?


mulla oli suunnilleen koko kymmenen päivän suomen reissulla hyvä olo. tuskin uskoin että tämä paska voi tulla takas. olin niin iloinen siitä että löysin sen entisen elinan ja että sen hyvän olon tuntemiseen ei tarvinnut edes ponnistella. ihanaa. silleen sopivan hyvä olo. eli suuresti parempi olo kuin mulla yleensä on ollut täällä Ruotsissa. mä mietin että mistä se johtuu? kun en mä mielestäni halua edes muuttaa takas suomeen. vaikka siellä olo tuntuukin hyvältä niin ihan käynti mielessä siellä on kivaa. mutta en vois oikein enää kuvitella asuvani siellä.... mitä mä tekisin? siis työkseni? ja jotenkin.... en tiedä miksi en osaa kuvitella itseäni siellä enää.

ja mikä tässä paikassa nyt on se joka laukaisee musssa nämä tunteet? mikä? miksi?

miksi en voi voida hyvin täällä? miksi en nyt vaikka olen jo neljä vuotta voinut ihan ok. jos siis vertaa tähän. onhan pientä alakuloa ollut mut just enimmäkseen siitä ns paskasta suhteesta. silloin kun se suhde oli paska niin niin oli olokin ja todella. se jotenkin vaurioitti mua ja mursi tätä mielenterveyden seinää pala palalta, ja nyt ei ole toisinaan paljon jälellä joka mut pystyssä pitäis kun tuulee.


se mua pelottaa ihan hirveästi. että mun mieli on nyt niin vaurioittunut tuosta jätkästä että en enää koskaan voi olla ns ehjä ihminen ja sitämyöten saada ja kasvattaa henkisesti terveitä lapsia......... ja jos en voi hankkia lapsia ja olla niille hyvä äiti, ei elämällänikään ole enään mitään merkitystä. ja silloin en voi nousta jaloilleni enkä saa voimia mistään. se on tuo musta kehä joka pyörii ja pyörii vaan. kuka sen pysäyttää? kuka pysäyttää ja sanoo että kaikki järjestyy. onnelle on vielä toivoa. ja elämälle on vielä toivoa. ja että minua voidaan vielä rakastaa?


pitäis ehkä laittaa tää käsi jäihin....... se vaan ärtyy tuosta kuumasta läppäristä.

öitä nyt vaan te unettomat. ja älkää ikinä ikinä ikinä nähkö tätä mörköä jonka minä olen nähnyt enkä silmiäni voi siltä pestä... ja anteeksi jos sain teidät tuntemaan jotain inhoa.


jumala on olemassa teille, niin on enkelitkin. ja toivo. itsestäni en enää tiedä. välillä kurotan oikein varpaillani jotta yltäisin siihen pelastusnuoraan mutta vaikuttaa siltä että olen liian pieni ja lyhyt. pelkään pelkään pelkään. mielenterveyteni puolesta. pelottavampaa on vaikea kuvitella. älkääkä kuvitelkokaan. kuvittelemalla pääsette huoneisiin joista toivotte pääsevänne pois mutta ovet ovatkin sulkeutuneet ja kadonneet.

ja ainut joka kuulee huutonne ovat nuo seinät.

ja sen takana ehkä vielä joku. joku joka ei sano mitään. se joku joka ei vastaa.