Vittu että vitutttaa. Vittu tätä vitutuksen kierrettä
Vittu tätä itkua. Vittu tätä katumusta
Vittu kun näkee vaan mustaa
Vittu.
vittu ku kattoo elämää
vittu ku näkee et oli elämää
vittu ku ei enää näe elämää
vittu ku ne on kaukana ne enkelit
ja mun enkelit jotka ei oo vielä edes syntyneet.
mä en jaksa tätä. yhtäkkiä vaan tuntuu niinkuin kaikki tiet ja ovet jotka oli vielä avoinna vaan lyötiin lukkoon tai ne jotka on vielä avoinna niin ei siellä ookaan mitään, ei mitään
ei ketään
mä en kestä tätä.
en voi enää ikinä rakastaa ketään muuta, eikä se voi enää ikinä rakastaaa mua.
F
siksi kaikki tuntuu niin mustalta
ihan naamaan ja kurkkuun sattuu kun itkettää niin paljon.
mulla oli suunnitelma, joo oli vissiin.
nielin sen kipeyden ja tunnustin että olin hävinnyt. että olin häviäjä.
että menetin elämäni rakkaimmat ihmiset ja että ne vain eivät tulisi takaisin. ja sen kivun kanssa minun oli elettävä koko elämä.
ajateltava muuta, keskityttävä muuhun. mutta aina vain hyväksyttävä paikkani ja että omaa tyhmyyttäni menetin heidät.
ja että en koskaan tulisi olemaan oma itseni.
olisin toinen ihminen, puolikas. rikkinäinen mutta silti toimiva. häviäjä.
kun sen tein, aloin katsomaan maailmaa toisin silmin. vähän niinkuin sisältä kuolleen silmin. söin pillerini ja en vajonnut tunteisiin. katsoin elämää niinkuin; katsotaan nyt mitä sitä on vielä jäljellä, katsotaan mitä elämässä voi vielä nähdä. perhettäni en voi saada takaisin. se tyrin ja poltin sillat. mutta elämä on. ja terveys. mennään perässä ja katsotaan mitä käy. olin kuin tyhjä paperi tuulessa.
lähdin espanjaan. muutin koirani kanssa espanjaan.
osaten muutaman hassun lauseen espanjaa, aloitin työt espanjalaisessa lakitoimistossa joilla on ruotsalaisia ja muita pohjoismaisia asiakkaita.
uusi maa, uusi kieli, uusi ilmasto, uusi ilmapiiri, kulttuuri, ihmiset. uusi työ, uusi asunto. vanha mutta uusi yksinäisyys.
ei ystäviä, ei tuttavia muuta kuin pari jotka eivät vielä olleet täällä.
olin jo silloin saanut paljon voimaa ja elämänviisautta J:ltä. J joka oli jakanut mullekin kipinästään ja karkoittanut paholaiset jotka tuolloin kuristivat kurkkuani, jotka lymyilivät nurkissani.
ruotsissa, ennen espanjaan muuttoani.
voi tuota kaikkea.
kun katson taaksepäin.
J oli uskomaton asia joka tapahtui minulle.
olin rukoillut jumalalle, katsonut vain kattoon paniikissa ja pyytänyt että hän lähettäisi jonkun, että hän lähettäisi jonkun enkelin, koska en itse enää kyennyt lentämään saatikka seisomaan itse.
J astui elämääni ja viikko myöhemmin asuntooni, yhtäkkiä asuikin siellä, kun ei sillä oikein ollut muutakaan paikkaa. ja meillä oli niin kivaa ja niin vähän aikaa jljellä.
J poisti varjot valollaan, poisti demonit koskemalla niskaani. sanoi vain että tunnen että tässäon jotain..... jotain pimeää, jotain raskasta egengiaa.
katsoin häntä epäluuloisena.. enhän ollut sanonut depressiostani hänelle mitään. enhän ollut sanalakaan maininnut kuinka tunne on kuin joku näkymätön susi roikkuisi niskassani ja saa elämän ilon vain häipymään ilman mitään konkreettista syytä ja kyynleet virtaamaan
J selitti jotain ja sanoi sitten ottavansa sen pimeän pois.
katsoin häntä ja sanoin ettäen missään nimessä halua siirtää sitä hänelle. tai kenellekään muulle.
hän sanoin, ei kun otin sen vain pois, siirsin tuonne, hän sanoi ja huitaisi kädellä pois.
ihmettelin vain kuinkahän pystyi tuntemaan mistä minäkin tunsin pahan oloni kimpuavan ja että minulla ylipäätään sellainen oli, vaikka oltiinkin vain tavattu kaksi kertaa ja en todellakaan antanut depressioni näkyä ulospäin. mutta sellainen hän vain oli, on J.
siitä kirjoitan ehkä ensi kerralla lisää.
nyt on mentävä nukkumaan.
D on tässä välissä täällä käynyt ja saanut minut paremmalle tuulelle. teki meillä ruokaa,minä tiskasin ja tiskatessakin silmät kostuivat kyynelistä. D näki sen ja lohdutti ja kysyi mikä on.
myöhemmin vähän avauduin ja puhuttiin siitä mikä minulla oikein on. vähän selitin niistä peloista. en koko tarinaa FStä. tietäähän se vähän siitäkin jo. noh, poco por poco...