IRC-Galleria

Eikös useimmille tule elämän virralla eteen päätöksiä
jotka tuntuvat vaikeimmilta kuin elämä itse?


Ehkä olen vain tottunut katsomaan tyynesti
todellisuuden hullua silmää.
Ehkä ummistan silmiäni ja totean katsovani televisiota.
”Eihän tää oikeasti mun elämää oo.”

Joskus herään siihen todellisuuteen kivuliaasti kiljuen.

Onko meillä kaikilla jotain kovaa koettavana
Jotain kauhean kaunista menetettävänä
Aina lopussa se tunne...

Viinapullo kyynelten äärellä.

Silloin sun silmät on kaukana.
Sä jonka oikeesti piti mun sydän omistaa
Kantaa suudelmillas halki elämän.
Pelastaa katseillas.

Oikeuttaa kaikki pahuudet maailmassa
Kunhan ne vaan pysyy siellä
ulkopuolella
ulvovassa tuulessa

Tuuli ilman omistajaa, ilman rakastajaa,
Tuuli on vain peto,
Raivollaan laukaten, pyyhkäisee maailman suruja.




tässä me vain makaamme käsikädessä

hengitetään jokaista hetkeä
kuin viimeistä
auringon kehässä

suru puree silmäluonten alla
en ole koskaan kavahtanut kuolemaa näin
näin lähellä
mun omassa elämässäin.





en tiedä enää ketä rakastaa..
kelle anteeksi antaa
en tiedä kenen syliin kaipaan..
en tiedä kauaksiko aikaa

on niin monet turhat yöt
aaltoni rantaasi vasten lyöneet
ei riitä päivät eikä yöt
kertomaan kuinka ne ovat minua sisältä syöneet

olen kuin tuhkaa vain
saa tuuli minut pois kuljettaa
olen tuntenut näin jo monta vuotta
turhuutta vastaan taistelen
en voi koskaan olla kylläinen.

vaikka olet mulle silkkiä ja kultaa
aina vaellan kohti tuskaa
sinä vain hetkeksi seisautat sen.

kun uusi taivas koittaa
avaan oven ja lähden kohta.
en jää edes sua kiittämään
ilman sua oisin särkynyt jää

sinun laisten raukkojen takia
minun ei koskaan tarvitse taistella.
anteeksi anna,
vaikken sitä ansaita taida.