IRC-Galleria

Ja paljon muutakin uutta, mutta riittäkö se kuitenkaan... Antaako se mulle sen mitä tarvitsen? No ainaki on helpompi elää ja olla ku ei tartte koko ajan ahdistua selkään puukottavista ihmisistä.. Silti ne seuraa perässä, yrittää hallita mun elämää. Antaisitte jo olla, eläkää omaa elämää ja pohtikaa omia ongelmiia.

täällä mä taas olen.
Istun ja katselen mustaa, kylmää ja pelottavaa merta.
Monet eivät ymmärrä , miksi istun yksin rannalla ja tuijotan tyhjyyteen.
Kaipuu on suuri
tuo valtava vesimäärä on aiheuttanut paljon surua ja tuskaa.
Se on vienyt mun rakkainpani.
silti se on mun ainoa lohtu tässä kurjassa maailmassa.
Nyt mun on mentävä pois.
Annan viimeisen katseeni maalle ja kävelen kohti mustaa tyhjyyttä,
kunnes vesi peittää minut.
nyt mun on hyvä olla!

Luulin, että minulla on oma enkeli. Sellainen joka suojelee kaikelta pahalta, auttaa jaksamaan huomiseen, kantaa vaikeiden aikojen yli...
Olinko väärässä kuitenkin?
En,
mutta en koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että oma enkelini on yhtä haavoittunut kuin minäkin, repaleiset siivet selässään se seuraa perässäni laahustavin askelin...

Tunnen kuumat kyyneleet poskilla kun yhdessä matkaamme kohti mustaa pitkää tunnelia, jonka lävitse on kuljettava päästäkseen takaisin kiinni elämään.
Mukanamme on vain pieni valo, jonka loiste ei riitä valaisemaan koko matkaa...
Enkelini on liian pieni jaksaakseen nostaa minut syliinsä vauhdittaakseen matkantekoa...
Päivä päivältä valo himmenee, koittaa aika jolloin se sammuu kokonaan...

Missä olet silloin, oma, iso, suojelusenkelini??

Uusien kuvien myötä.. Palataan nykyiseen karuun todellisuuteen, lumi tuli ja pakkanen.. harmi vain, ettei maan valkoisuus tuonut mukanaan valoa elämään.. pakkanen kyllä pitää huolen siitä että sydämessä asuu talvi.. se nakertaa päivittäin paloja sisimmästäni, luullen, että jonain päivänä voittaa minut...

Ei voi ymmärtää miksi ihmeessä toisilla on niin kova hinku saada joku poljettua maan alle, antaisivat asioiden olla, nauttisivat, vallantunne on kiva, mutta jos ei sitä osaa käyttää niin... arvata voi lopputuloksen.

Kevät tulee kuitenkin, aikanaan, ja silloin minäkin nousen voittajana tästä elämäni suosta, oman rakkaani kanssa. Yhdessä..
Silloin luonto kasvattaa uutta elämää.. toivottavasti mekin...