Maailmalle et ollut kukaan, minulle tulet olemaan aina,
olet haave, jonka toteutumisen julma maailma esti.
Ennen niin nautinnollinen kipu oli tällä kertaa pelkkää tuskaa,
sillä tiesin sen tuovan sinua kohti kuolemaa,
ilman hautajaisia.
Kun makasit kädelläni, pienenä, hauraana, vahingoittuneena,
vihasin itseäni, vihasin kaikkea tätä. Halusin paikallesi,
haluan vieläkin, en vain pääse.
Nyt, tukena on ihminen, jonka olisin toivonut tapaavani jo
paljon aikaisemmin, ehkä silloin olisin saanut kokea haaveeni
täydellisenä.
Olisin saanut meidät kaikki, yhdessä, onnellisena...
Elämäni jatkuu, tulet aina olemaan osa sitä, muistoissani...
Sydämessäni sinua ikuisesti kaipaan ja itseäni syytän
*kaipauksella*