Näihin vuoden aikoihin hirvet eksyttävät vasansa. Ellei emät eksyttäisi viime vuoden vasoja. Ne eivät kai koskaan löytäisi itseään ja olisivat aina riippuvaisia emästä?
Ellei ensin eksy. Ei voi koskaan löytää itseään?
Ja ellei jotain jättäisi taakseen.
Ei löytäisi sitä koskaan edestään?
Mutta ei kaikkea voi aina loputtomiin löytää edestään.
Joskus ne voi löytää takaapäin. Kuten nyt.
Menneisyys on menneisyyttä. Joskus muistoista on vain tehtävä muistoja eikä niiden kanssa parane loppu ikäänsä istua saman pöydän ääressä ja pelata korttia ja aina hävitessään aloittaa uudestaan.. JOSKUS SE KORTINPELUUKIN ON OSATTAVA LOPETTAA!!!!
Ja tyydyttävä osaansa. Muistot ovat kuin pulloja. Silloin kun ne ovat tyhjiä ne ovat tyhjiä. Eikä sitä samaa nautintoa voi kokea uudestaan.
Ellei osta uusia. ehehehehhd meneepä taas.
Mutta totuus on. Ei koko ikäänsä voi pyöriä samassa karusellissä.
Lopulta ellet itse räjäytä karuselliä. Joku muu tulee ja tekee sen puolestasi.
Sen jälkeen voit olla ikuisessa kiitollisuuden velassa.
Jos se ei koskaan pysähtyisi. Luulen että kuka tahansa tulisi hulluksi
Eläimellistä.