IRC-Galleria

Ykskakskolkolkolkolkolkol, kolkakskakskaksyks.

Nyt kun olet karannut luotain etsin sua pihalla kädessäin kaikuluotain, tutkin kaikki kivet ja kannot, kurkkasin kaikki avannot, huutelin sinua kuusta, katsoin jopa puusta, mietin oletko alkanut pitämään mausta muusta, appelsiini, päärynä, vadelma, kiisseli banaani, vai onko banaanikärpänen vienyt sinut mukanaan, johonkin maahan mukavaan, jonnekkin missä voi vapaasti varpasillaan niityillä juosta, onko banaani kärpänen nostanut sinut ylös suosta? Vai olitko edes suossa, ehkä mielesi vain makasi suossa tuossa niin upottavassa raskaassa, päiviä viikkoja yksinäin lautallain seilasin ja sua etsin turhaan, syyllistyin vain järkeni murhaan ja sekosin, ei näkynyt sua valtamerillä , kauan soudin kädet verillä, enkä koskaan ollut perillä, pelkään etten enää koskaan näe aurinkoani, kuin kuu kylmällä taivaalla yksinäin kalpeana nurkassa hohdan, kunnes kuola valuen lattialle rojahdan. Pian aamu aurinko nousee kuivattaa kuolan ja kyyneleen suolan suussain maistan, kauniit tuoksut uuden aamun haistan. Öiset oudot näyt sinusta tanssimassa kesämekossasi niityillä saa mut taas kaikuluotain kädessä sua yöt ja päivät etsimään.