IRC-Galleria

Terva valuu suupielestä... nikotiini haihtuu ilmaan kielestä, pikku hiljaa tupakki alkaa kadota mielestä, rauhan piiput on ny polteltu, monet kerrat hermoja koeteltu. Vielä hieman hiki virtaa, kun nikotiini verestä irtaa. Toivottavasti tämä on lopullista, lopettaminen pirullista..


Mutta minne katosi ne kaikki kauniit päivät? kaikki ne kirkkaat päivät taakse jäivät. Vittu

Mielialani aaltoilee aika korkeita aaltoja... Saan itsekkin juosta pakoon niitä aaltoja. Pitää vain toivoa ettei mikään suuri pyyhkäise ylitseni, kadottaisin pian kokonaan sinnikkyyteni, jonnekkin aaltoon kadottaisin itseni, malboro huulessa rannalta heräisin. Viimeiset kolikot keräisin, uuden askin ostaisin. pikku hiljaa itseni loppuun polttaisin, savuna ilmaan haihtuisin.
Perkele.


Ehkä jonain päivänä voin ajaa kilometrin... Ehkä toisenkin. ILMAN SITÄ HELVETIN TUPAKKIA MIELESSÄ
Mutta näinä päivinä auto on täynnä muistoja... kauniita eksyneitä muistoja...
Noo ehkä jonain päivänä voin katsoa autoni ikkunasta ulos näkemättä kaikkialla lentäviä sikareita, oikeita savuavia enkeleitä.

Kuitenkin... Tupakointi ja sitä vastaan tämä jatkuva kapinointi... Vie voimia, niin helppo olisi sätkä suuhun poimia..

Ehkä jonain syksyisenä pimeänä iltana, valo välähtää yössä. Vain hetken, ja teen makujen maailmaan retken. Ja taas suuren erehdyksen, jonkun aivokuolleen neronleimauksen.


Tai sitten eeeeeen eeeheeeeheeeheeeheeee



Vieroitusoireet ovat kovempia kuin koskaan, kuinka mieleni olen voinut peittää tähän roskaan.

Toivottavasti en herää suljetulta osastolta kun tämä painajainen on ohitse.