Tänää tuli paikoillaan oltua puolituntia. Päivä töissä, kiireellä syömää plus kuteiden vaihto ja salille, salin jälkee istuskeltii kamujen kaa ja haikailtiin vanhoja aikoja kun autot paloivat plus mökit ja kaikkia legendaarisia reissuja ym muuta kamalaa. Entisajan koiruudet palasivat kummittelemaan haukkuvana koirana takapihalle. Ja jupiter kiertää marssia ja kääpiöt marssivat kuussa. Sen puolen tunnin juttutuokion jälkee rullaluistelin ympäri haapaveden synkkiä karmivia pimeitä kiemurtelevia kujia. Joissa moni on kiemurrellut kiemura kainalossa kiemurreltuaan ilta kiemurassa aivot hukassa ilman yhtään ässää pakassa. hm?
Vanha suola janottaa mutta jos se janottaa se on janottanut aina. Jossain syvällä janoisessa sydämen sopukoissa jonne se suola kerääntyy kun sitä syödään. Ja kun se jano kerran loppuu niin se loppuu ikuisesti. Mutta aina ihminen ei tiedosta onko jano vai ei? Joskus sitä juo vaikka kaiken varalta varmistaakseen janottaako. Juomallahan sen saa selville. Siis ei millään parin viikon soppakuurilla vaan maistamalla. Mutta se on kiinni uskaltaako. Hieman kuin mulle 9vuotiaana tarjottiin kiljua ja se oli haista tai maista? Jätin välistä :D Mutta kuitenkin pitää aina ensi haistaa ennen kuin maistaa pätee moneen asiaan. Ensin tutkitaan sitten hutkitaan. Tutkaile ajattele mieti ja sitten juo vasta myrkkymalja joka voi paljastua myös nuoruuseliksiiriksi. Muumeissa kylläkin kilpikonna meni sekaisin ku se joi nuoruuseliksiiriä. Nyt vois tuijotella hetken telkkua ja heittää tajun kankaalle ja mennä sänkyy. Toivottavasti jaksan heittää tajuni kauas kankaalle. Tai ei tarvi kuin tyynyn kankaalle tajuni heittää jättää menettää muutamaksi tunniksi. Sitten taas sama rumba huomena mutta toivottavasti rauhallisempi. Kuudelta töihin ja olo tuntuu uudelta mieheltä. Kuin olisin käärme joka on kuorinut nahkansa. hmm nyt tämä käärme luikertelee kohti petiä.. Käärmeisiä öitä aamulla taas töitä.
Kilpikonna nuoruuseliksiirin vaikutuksen alaisena muumeissa. http://www.youtube.com/watch?v=0eWAAUqBawU&feature=related