miestä syö, vetää korvat juurineen, syö päänahan karvoineen, repii silmät sijoiltaan, kiskoo hampaat ikeniltään, vääntää niskat sijoiltaan. Ok.
Ei kyll oikeastaan edes yhtään ole mieli miinuksella eikä liikaa plussalla. Olo on sopeva. Letkeetä.. Vois mennä johkin tallin pimeään nurkkaan kiillottelemaan jtn vanteita ja sihistä ja kovaa jos näkyy ihmisiä.. ja ehkä raapia. Illalla vois kitaraa rimputella ja rytmejä taputella ja jalalla koreasti naputella ja ja. Tilatkaa valkotakkiset.
Muutama päivä jo tupakoimatta, ja aivotkin on pysyny soimatta. Ei ole malboron kultainen sävelmä korvis vinkunut enkä ole kuola suusta valuen tupakkia hinkunut. mutta silti tämä tuntuu niin turhauttavalta. On typerää yrittää ajatella itseään. Tuntuu itsekkäältä. Vaikka minun pimeä puoli huuta savua niin antaudun niin sanotulle kadotetulle minälle. Ehkä kadotettu minä alkaa tulla ulos pimeistä nurkista... Huusin sille kurkista ja löysin itseni purkista. luulen että pian se taas haihtuu ja purkki murskaantuu ja piru on taas irti.. Silti. On hyvä yrittää vaikka ei ole mitään minkä vuoksi yrittää.. :D Mutta ehkä pian pirut taas tanssivat pelloilla liekehtivien pikarien kanssa ja tarjoilevat mulle tulta. Ellei sitten jokin enkeli lennähdä paikalle vesiletkun kanssa. Ja sammuta pahan kipinän ja laita sydämmeen vipinän. Tuskin tuskin.. Hiljaista kuin hautuusmaalla, hieman kyllä mennyt kuin arkussa nukkuen nämä viime viikot. voi voi.. Nyt kuitenkin tekemään jotain miljoonista tehtävistä. Illemmalla vois ottaa lepposammin. Sitt aamul taas kuudelt ylös. Huuhuuhuuu.