Oikeastaan elämä on toisinaan turhan mahtavaa, silloin ei enää osaa nauttia arjesta. Joskus sitä ei vaan itsekkään tajua. Hienojen päivien jälkee o vaikee palata arkeen ja kun tajuaa ettei tässä hätii mitii nii sitä voi vaikka istuskella kuuta vasten ja heitellä leipiä tähdillä pitkin avaruuden pintaa.. ja naureskella hullulle elämälle. Ehkä tämä yliväsymys on tuhonnut viimeisenkin ajatteluni rippeet. Voin olla onnellinen aivokuollut. Ny pia nukkumaa ku kuudelta ylös. Nyt alas.