IRC-Galleria

Ylivilkkaat jalkani eivät tahdo tänään pysyä paikoillaan vaikka mieli huuta unta. En tietää edes halua minne suunta. Annan jalkojeni viedä minut paikasta toiseen ja aivojen levätä kuolleena kopassa jossain siellä hukassa. Katosi lopulta kassa kun kaunis neiti ajatukseni ryöväsi, minut tänne hortoilemaan sysäsi, pitkin katuja puolikuolleena raahustan, puen päälleni asun mustan, se päällä arkkuun makoilemaan raahustan, mut vain hetkeks ikuista unta ei vielä tarvitse en ennen kuin sanani sanoa saanut olen, tyhjentänyt täysin suuni, kulkenut ja katkonut kaikki luuni, kunnes pohjaan palan elämän uunissa, yöt pimeessä duunissa, kera pimeiden ajatusten puhun peilin kanssa kasvotusten, mietin läpi kaikkien arvoitusten, lopulta arvoitus on arvoitus,toivon että joku minut pian noitus, en kestä enää miettiä turhia sekopäisiä ajatuksia jäisiä, pieniä maahisia jäkäläisiä, ei varmaan täkäläisiä? ei ei.. ei varmana. niinkuin ei nämä ajatuksetkaan, mikä nyt on kun ei ristiin mene edes suksetkaan, kaikki luistaa kuin valmiilla ladulla, silti aina itse tykkään metsään poiketa, itse itseni eksyttää enkä koskaan sitä oikeeta oikeeta latua kai hiihtää osaa? Mut suksia vittuun kylläkin, kuin paloi poroks kyläkin, niin meni poroks kaikki, jopa poro jonka nimi oli maikki, se oli vikatikki, nyt o kaik rikki, kaik täysin sirpaleina, palaa heinä, pellot metsät meret, kaikki kaunis, kaikki kaunis näkyy vain unis, kuvis salamannopeina hetkinä, onnellisimpina retkinä, saavutanko niitä ikinä? Sammuuko kipinä? Puhallan siihen kovaa pirun kovaa, ja tuntuu kuin kuiskaisin pirun korvaa, vaikka kuinka yritän, silti se paskiaine mua vainoo, tuskin oon ainoo, moni muukin tääl hiilihangon jäljet persees kulkee, yritän silmäni sulkee, onneks joku ne aina aukaisee, hampaani narulla irti kiskaisee, kerran se kirpaisee, mut se pitää kestää, ei tapahtunutta voi estää, omia jälkiään jälestää, menee vittu taas. siksi onkin ovi haas, en aio ketää nähdä, tääl päivii virunut jo oon, vaipunut täysin hurmioon tai turmioon, en tiedä, jossain taivaan ja helvetin välimaastossa mennään, seinään lennetään, ajatukset muuttaa muotoaan kuin kameleontti väriään, kun kadut päättyy takas metsään palaan, vanhan intiaanin siellä tapaan, se sirottaa liekkeihin hiekkaa, ja uneni sieppaa, näkee näkyjä, kertoo tulevasta ajasta alkavasta, menneistä vuosien takaa, mieleni tyynenä makaa, kunnes alan itsekkin nähdä näkyjä, alkaa taivas välkkyä, tanssin luudan kanssa katolla, lennän yli vuosien lentävällä matolla, alhaalta näen kaiken tapahtuvan, kunnes viimein todellisuuteen huomaan havahtuvan, mielikuvitus vain kuvittaa liikaa joskus todellisuuden, paljastaa puolen uuden, hämärän valoisan, pimeän, kirkkaan, tuo esiin mielen vilkkaan, kuin susi rakastuisi punahilkkaan, yhtä hullunkurista. viimein alan nurista, kättäni lujasti purista, herätä minut, kai unelmia olen ahminut. mieleni tahrinut, nurkassa vuosia maannut ja se kaikki koska kaunes sai pääni sekaisin, enkä saa sitä takaisin. vaikka siitä sieluni maksaisin. Tuhat tuntia pirun kanssa balettia tanssisin. Yhteen yöhön mahtuu monta tarinaa kun kuuntelee unen narinaa.

Tilttas eilen kone kun kirjotin kaks tuntii yöl. Oli kova isku. ja yritin muistella mitä kirjotin ja en muistanut kuin hämäriä pieniä asioita joita ei edes tarvisi muistaa. eiköhä täs oo tarpeeks napistu. ny käymää työmaal hetki.. Sit... sitt.. tsippisii sehän on perjantai. WEEEKEND!!!!!!!!!!!


http://www.youtube.com/watch?v=ZiJMe-cvxcE
http://www.youtube.com/watch?v=RZPtxGGT0uE&feature=related
Strange that this feeling grows more and more
'Cause I've never loved someone like you before




Sähköisin askelin kohti viikonloppua.


Mitä tuumaisitte jos kadulla hortoilisi hyvin sekavassa mielentilassa oleva horjuvilla askelilla etenevä mies yöllä vastaan kädessä kitara toisessa pistooli? Soittelisi samalla kun paukuttelisi. Välillä ehkä ottaisi huikkaa pullosta.
Ei enempää näitä kysymyksiä tänä viikonloppuna.