IRC-Galleria

Kuu loistaa, maa rataansa toistaa, varjot vaihtuu, valo silmistä haihtuu, askel lyhenee, matka pitenee, tuntuu mahdottomalta sitä saavuttaa, joten juhlimalla murheet haihduttaa, sunnuntait kaduttaa, lompakot tyhjenee, järki loppuaan lähenee, sielua pala palalta menee, en tiedä minne, siksi sitä yöt etsin, katuja vaeltelen, elämässä maleksin, huominen siirtää itseään huomiselle, aikaa tuntuu riittävän vain juomiselle, käsi ei jaksa luoda, mutta suu jaksaa juoda, kauniita asioita ei pimeydessä esille tuoda, viikonloput syö loputkin, sydän vuotaa, paikkoja vaan ei myydä missään, joskus sydäntä on vaikea pidellä käsissään, se laukkaa villinä pakoon huutaen vapautta, juoksevan kautta mistä aita on matalin, temppu katalin itseään pettää, vuosia sitten, vuosia joita alan liikaa suosia.. Täällä oli valo joka loisti kirkkaana, valo joka kantoi, kantoi kauas pois varjoista noista pimeistä teistä jotka eksyttävät, valon sammuttavat. toivon jokeen hukuttavat, rakkauden puukottavat, kauniin viiltävät, pimeydessä silmät kiiltävät, kuin peto vaanii, piru enkeleitä ahmii... Tänään kun luulin että ilta on taas pitkä ja pimeä kuin helvetti, niin jokin sai jtn kuollutta henkiin heräämään sisälläni, ja kävelin hetken taivaassa käsilläni, näin kauniin tytön ja katseeni kanssa kiinni jäin, hetken taivaaseen taitoin retken, ja sen muiston ikuisesti mieleeni laitoin, jotain valoa pimeään sain, kun sen hetken sain elää vain. Näin silmät jotka muistuttivat ajasta kadotetusta, silmät herättivät sydämeni ja jäljen jättivät, kaikki nuo vuodet jotka tuhlasin tuijotellen pohjan läpi kuuta, ovat kadonneet ja tilalla jotain muuta, kaunista ja suurta, ja nyt katselen varttuvaa juurta, josta toivon kasvavan kauniin kasvavan, tunnen kuinka nuo silmät puhdistivat kaiken uudistivat, vuosia maailmaa kuljin etsien, etsien ja kaikki löytyikin niin läheltä, kai kaukaa näkee lähelle, nyt sen ymmärrän, ja suustani päästän ärrän kun ymmärrän sen kaiken sokeuden ja tapahtuvan toivon salaa oikeuden ja näen ympyräni soikeuden, ympyrän jossa vuosia pyörin ja silti paikoillani hyörin ja vihdoin ulos haavoittuneena ryömin, pystyyn nousen ja tuntuu kuin ottaisin ensiaskeleita kun paikkaamaan vanhoja muistoja käyn katkenneita sydämen sopukoita ratkenneita.