IRC-Galleria

Päiväkirjat muuttuu blogeiksi mutanttiapinat kokeiksi.. Saas nähä minkälaisen tulevaisuuden ne meille kokkaa... Ehkä myyräomenasalaatin ja sitt ne ottavat vallan, tekevät kapinan ja kaatavat paatin, ja ottavat johtajakseen jonkun psykopaatin. Mutanttipsykoapinan. Vittu ei koskaan pitäis juoda kahvia.. Se saa keskittymiskykyni lyhistymään ja sen jälkeen en osaa kontrolloida itseäni ja kädet tärisee ja mieli on vilkas kuin pieni oranki jolta on viety banaani... Ajatukset juoksee sinne tänne kuin vihreät tontut pihalla.. Olokin on ihan pihalla.. Ja jotain näkyy pinnan alla. Ja minä ja minun kymmenen elementtiä tulevat yhtäaikaa esille ja aloittavat vitunmoisen sekasorron pääni sisällä ja sitt o pallo hukassa tällä jolla ei palloa koskaan ollutkaan. Vai oliko? Ehkä oli mutta se puhkaistiin jo vuosia sitten... Mutta kuitenkin... Kahvi on verrattavissa amfetamiinii.. Se on vain laimeampi piriste. ja miljoonat ihmiset ovat koukussa kahviin. Haa haa.
Eilen tuli taas kirjotettua pari tuntia putkeen ja kerran kuin sai jotain hienoa aikaan omasta mielestä niin SIMSALABIM. kuului päästäni pim kun näyttö pimeni ja tekstit katosivat kauas kauas virtuaali maailmaan. Kyllä tämä digitaalinen aika kausi saa analogisen miehen hikoilemaan ja kierimään yönsä sängyssä tuskissansa... Vanha kunnon kynä paperi sakset oli paljon parempi... Sakset? saksetpa hyvinkin.. Niillä voi silputa paperin pieniksi paloiksi jos ei tulos miellytä. tai voihan niillä silputa myös itsensä jos liian alas vajoaa. Tälläisinä hetkinä varsinkin. Mutta ei. vertauskuva. Koko viikon yksinään jossain eristyksissä pyörinyt.. Töissäkin vain kymmenen metriä mullan alla neljän betoniseinän sisällä piikannu ja rapannu kolme päivää putkeen 10h per päivä.. No hyvää harjoittelua.. joskushan sitä kuitenkin ollaan vielä mullan alla mutta ei onneks kymmentä metrii. noin kuusi jalkaa. Kuusi jalkaa?? kenellä on kuusijalkaa. Ehkä jollain joka on koko elämänsä käyttänyt mikroaaltouunia. Säteily saa meidät säteilemään. Suosikaamme ydinvoimaa niin ehkä joskus meillä on kolme suuta jotka saa meidät soimaan. Ja koko viikon saanut yksin asua ja nyt alkaa tulla jo hulluksi kun täällä kuution sisällä yksin kököttäny.. Päivät töissä kuutiossa kuin myös illat kuutiossa jossa sekoaa eikä pysy enää pää koossa. No sitten kun se leveää niin toivottavasti joku saapuu ja kokoaa sen kuin legopalikat. Niin yksinkertainen pääni on. luulisi että kuka tahansa osaa koota legopalikoita. Tai sen jälkeen kun meidän ajatusmaailma on alkanut syntyä.. Tänään kyllä tuntuu että tämä ajatusmaailma on kohtaamassa maailmanlopun. Voi voi.. Näen jo kuinka nuo hehkuvat meteoriitit tippuvat taivaalta suoraan minua kohti... Kyllä tämä yksin vapaana elely osaa olla sitten perseestä.. Kuin juoksentelisi villihevosena ympäri preeriaa ilman kotia ilman ketään vain noiden tuhansien taivaan silmien alla jotka ylä puolella hohtavat. Joskus ne hohtavat niin kirkkaasti että tuntuu kuin sokaistuu eikä näe omaa hölmöyttään vaan ravaa ravaa iloisesti kohti rotkoa. joskus ne taas ovat niin himmeät että hädintuskin uskaltaa mitään askelia ottaa saati sitten edetä.. Sitä pysähtyy ja ympärillä vain hiljainen preerian yö huokuu kylmyyttä. Joskus tuntuu että ne toimivat oppaana ja sitä laukkaa kohti määränpäätä määrätietoisesti kesti mitä kesti.. Valitettavasti tänään yö otti vallan. Mutta onneksi aina jokaisen kylmän pimeän hiljaisen jälkeen nousee uusi aurinko taivaalle haihduttaen usvan ja pimeyden preerian yltä, luoden valoa toivoa ja kaikkea kivaa. Toivottavasti vain huomenna ei satu olemaan auringon pimennys. Luulen että se olisi minullekkin lopullinen pimennys.. Ei oikein tänään tiedä mitä ajatella siksi ajattelenkin kaikkea sekaisin... Kiitos kahvin.. Kuin laittaisi ajatukset tehosekoittimeen ja täydelle teholle.. Ehkä voisi auttaa jos antaisi vähän tehosekoitinta korvista sisään niin jospa kaikki sekoittuisi tasaiseksi ja mieleni saisi rauhan.. Siispä joki teharin biisi näin synkän sekavan yön keskelle http://www.youtube.com/watch?v=mDcsrjAeBM0&feature=PlayList&p=4C01B6A09BF7888B&playnext=1&playnext_from=PL&index=3