IRC-Galleria

Jutut vääristyy, totuus väistyy, se mikä menee korvasta sisään suorana tulee suusta ulos huorana, muuttaa väriään kuin kameleontti, ja mikä oli jutun pointti? Ihmiset puhuu sekavia kuin viisi päivää ördännyt villisika, vinkuvat inisevät kun omaa elämäänsä vikisevät, ei kestä jos jollain aina kevät, itsellään tyhjät eväät..kalojen evät ja kuivalla maalla happea alkaa kiristään sappea, kohta laattaan sappinesteet, jutut on aivan kuin päässä nesteet, rakko vaihtanut paikkaansa, ja katsokaa mitä saanut aikaansa, sekaisin koko kansa, juttu olikin ansa. Jutut kuumottaa, suoraan sisimpään puukottaa, palan sielua ottaa, korkealta pudottaa, miksi toinen toistaan tahtoo satuttaa, kukaan ei täällä tiedä mitä on auttaa, kun taas jossain kaukana ihmiset nauravat ja tanssivat tähtitaivaan alla vaikka heidän maailma palaa kaiken aikaa, paljon rakkautta paljon taikaa paljon hyvää se saa aikaan, täällä liikaa kultakelloja liikaa kylmyyttä, tyhjiä katseita, hiljaisia olentoja, kaiken aikaa vihaa, lihaa täynnä vihaa se on nopeasti pilaa, ei kestä toinen tilaa, juodaan kaikki pois ja suljetaan silmät että kaikki paremmin ois, ei osata lopettaa, itselleen kuria asettaa, lähteä ennen kuin on liian myöhäistä, sitten kun tulee häistä ne tuntuvat hautajaisilta, synkkä pimeä ilta, kaukana näkyy vain palava silta, välit katkeaa, ihminen kuiluun ratkeaa, tuskin koskaan ylös, aina vaan alas. Lopulta on oman elämänsä valas, kelluu siinä meressä samassa vitun paskassa jamassa, kädet haparoi luoteja, käsi tärisee ääni värisee nyyhkyttää kun piipun suuta kyttää, kaikki surkea päättyy surkeasti, kuvat vilisee silmien ohi alusta loppuun asti, vihkoon piirtyy viimeinen rasti. Vitun väärä ratkaisu oman kaulan katkaisu. Mutta vaihtoehdot vähissä kun ei enää tiedä onko oma sydän missä. Maailma ympärillä hämärtyy, enkelin kasvot huruuisiin ikkunoihin piirtyy, kun jotain täältä tuonelaan siirtyy, ajasta ikuisuuteen, mutta entä jos kaikki onkin vain kuusi metriä mullan alla lopulta?