IRC-Galleria

Ilta tummuu ja puhaltaa kylmää tuultaan, unohdan ne sanat hänen suultaan.. Sanat jotka sai minut verta vuotamaan, vuotamaan vuotamaan kunnes oppisin vain unohtamaan, ymmärtämään että kaikki kaunis, päivät kaikki jotka kerran elää sain ovat käyneet nyt haihtumaan, en yön keskelle saa millään valoa vaihtumaan, raavin tikut loppuun, tikku tikulta raapaisen ja poltan palan itseäni.. Ei ole vielä aivan pimeää mutta tiedän sen saapuvan, varjojen ylle tunnen kaartuvan, mieleni tahdon maatuvan.. Tahdon unohtaa, tahdon nähdä kaiken palavan, paikat jotka kanssas kuljin saavat mut sisällä huutamaan, sanaakaan en siltikään suustani saa. Luen päiväkirjaa samalla polttaen sitä sivu kerrallaan, ei mikään ole ennallaan, muistan silti kaiken , vanhat ajat, löytyi jotkut rajat, nyt en erota mitään rajaa kun katson taivaanrantaa, vain sumeasti aurinko sekoittuu veteen sytyttäen sen palamaan, siihen veteen tahdon sukeltaa, unohtaa kaiken entisen. Öisin painajaisiin herään enkä erota painajaista todellisuudesta, elämä on kuin unta ja niin makaan sängyllä täysin paskana, tunnen hengitykseni raskaana, joka yö ja päivä tää juttu mua ainoo, seuraa perässä kuin susi saalista vainoo, olen juossut pakoon jo viikkoja, silti tunnen yhä kuinka tulen raadelluksi, tarvitsen piilopaikkaa, kun sen löydän en aio poistua sieltä enää ikinä, silmissä loistaa tyhjyys, tappava syys kaiken tuhoaa, enkelit pirut lumoaa, ei ketään kuka taian kumoaa, niimpä tänä iltana, tänä yönä, pakkaan laukkuni, lähden kulkemaan reittiä joka vie tyhjyyteen, maileja yön syvyyteen, ajan ja ajan yhä kauemmaksi tätä pimeää tietä kuljen, päivät mielestäni suljen, kunnes tajuan etten koskaan. Etten tajua koskaan miksi vuosia katseeni sekoittui loskaan joka poistunut ei koskaan. Elämää vain tuhlataan kaikenlaiseen roskaan, roskaan liian lähellä sydäntä, saa sen tuntemaan muistojen kaatopaikaksi. Etsin etsin ja toivon joka hetki haihtuisipa ne päivät tuhkana ilmaan, heräisin uuteen maailmaan, näkisin päivät uudet, kuulisin ne salaisuudet joille korvaani joskus lotkautin, joiden vuoksi päätäni vuosia seinään hakkautin, varjoja pakoon juoksen aamunkoittoon, uskoen epätoivoisena uuteen aamuun