Viinaa huumeita ja villejä.... Villejä. Paljon paljon villejä. Istuvia juoksevia seisovia. heiluvia notkuvia, ovia, aukenevia samantien sulkeutuvia, ulospääsy mahdoton, elämä selkärangaton, sekoittui kemia kun Freud vauhdin äkkäsi, itseään ruiskulla tökkäsi, heilahti käsi, kunnes loppui heilumasta, amputoitii käsivarresta, löytyi mies seuraavana päivänä orresta, köydestänsä roikkumasta, voi maan pienosta lasta, valkoisena vaahto suussa, amfetamiini ainut vitamiini, lapsi koekaniini, vuosien päästä itkee rukoilee, jos jonkun toisen polun löytänyt olisi, liian hyvin kama kolisi, oikeana ystävänä kulki miliisi, oli mukana joka jutussa, sulki oven ja oven aukaisi, ainut jolta löytyi avain kaikkeen, kului vuodet vauhdilla, joskus myös hitaasti, kun vierotus raasti, seuraava annosta odotettiin hartaasti, ei tajuttu kuinka elämä vetää koko ajan päin metsiä, sieltä on jo hyvä hautapaikkaa valkata ja etsiä, kukaan tuskin haudalles kuollessas vaivautuu, entiset tutut ympärille nopsaa multaan kaivautuu, ainoastaan märänneet suonet saa arkku kantaa, sielu mennyttä se pois piti antaa, elämä hyvin rokkasi, kunnes madot ruumiin kokkasi, veti poskiinsa paloina pieninä kaikkina siihen imeytyneinä lieminä, ei. ei en en.. En tunnista itseäni kuvasta, vaikka tiedät hyvin mitä on luvassa. jos jatkat uintiasi ojassa, alkaa zombin elkeitä esiintyä jo pojassa. Pysy poissa. Poissa. Erossa. Erossa. siitä. Mikä ihmiset saa kuolemaan ennen kuolemaa