IRC-Galleria

Joulu tulla jollottaa kun yksin mätäntynyttä joulukinkkua pöydällä tollottaa.. Mieltä vaivaa mutta onneks joulun voin sisältäin esille kaivaa. Etsiä palan kadotetun jos toisenkin... Mutta mitä enemmän itseäni tutkailen sitä syvemmälle varjoihin itseni vedän. Tärkeintä on mielenrauha. Mutta maailma on outo paikka.... Tosi outo... Jotkut ryyppäävät mennessään kihloihin, jotkut ryyppäävät suruunsa. Jotkut ryyppäävät vain ryyppäämisen ilosta ja jotku hartioilla painavista murheiden kilosta. Pullo pullolta ilo lisääntyy ja pullo pullolta paino hartioille kerääntyy. Mies nurkkaan pullo kouras perääntyy, elämä erääntyy. Tuulet kääntyy ja kohti vääntyy. Kunnes eräänä kauniina aamuna jälkeen 20karmean ryyppyvuoden havahtuu todellisuuteen siwan nurkalta ojasta. Kuitenkin antaa ihmisten ryypätä. Joskus ne vaa ryyppää. Kun katson peiliin en kasvojani tunnista, oudot vieraat kasvot mua takas katsoo, en tiedä kuka olen mistä tulen ja mitä oikein edes teen täällä? Mikä kaiken tarkoitus? Ihan sama mitä teet ja saat aikaan niin lopulta tuhansien vuosien päästä ajan tuulet sen kaiken ilmaan puhaltaa ja haihtuu. Mutta entä täällä onkin toinen paikka missä kaikki on todellista? Entä jos kun nukumme lennämme sinne maailmaan?.. Entä jos täällä on taivas jossa kaikki on lopulta hyvin? Entä jos helvetti jossa meidät piestään ja poltetaan? Entä?entä? Onko lopulla missään mitään järkeä mitä me teemme. Luulen että on. On. ON. ON. ON. Kaikella on oltava jokin tarkoitus lopulta. Jos ei niin ei ja voi helvetti. Mutta mistä sen voi tietää. Masentuneen miehen masentuneita höpötyksiä. Piittamattomuus. Piittamattomuus on se joka saa meidät lentelemään täällä ilman päämäärää. Kuitenkin pää määrää määränpään. Se on väistämätöntä. Oikeastaan en tiedä miksi edes nyt kirjoitan. Joulu tulee ja ikävä sen kuin kasvaa... Yritän kirjoittaa jotain aivan muuta ja mieleni yrittää automaattisesti työntää sivuun sen tosi asian että helvetti mulla on ikävä jo nyt vaikka äsken sut kentälle vein ja lentokoneeseen hyppäsit. En ois uskonut kuinka avuttomaksi sitä voi itsensä tuntea. Tämä ei ehkä ole maailmanloppu mutta tämä on minun pienen maailmani loppu. Mutta onneksi näkyy valoa pimeydessä ja tiedän että tämä maailma syntyy uudelleen kun palaat... Sen aikaa täällä on vain raunioita..



Vaik on tuhansii kilometrei nyt meidän
välillä aurinko piirtää tähdillä nimes kuun ympärillä..