IRC-Galleria

Silmäsi loistavat kuin nuo kaksi tähteä, en tahtoisi yksin tästä maailmasta lähteä, pelkään vuosia tulevia, ilman sinua ne ovat tappavan matelevia, katselen aaltoja järven, tämä ikävä on viemässä minulta järjen, heitin keihään ja katkaisin vain kärjen, en saanut saalista vaan kauaksi maalista, nyt en muista edes lähtöviivaani, muistan vain kun ensikerran näin silmäsi, ne polttivat sisälläni, sytyttivät jotain uutta, tunnen että se olin lähempänä totuutta kuin koskaan, mutta kadotin sut ja eksyin tähän roskaan, en voi elää ilman sinua, en tahdo en päivääkään, ilman sua nämä yöt käyvät liian pimeiksi, ikävä mua nakertaa pala palalta, se tuntuu kipeältä sisältä, on yksin raskasta rantaa taivaltaa, en näe valoa taivaalta vain nuo kaksi tähteä, jotka silmiäsi muistuttaa, en niiden luota koskaan tahtoisi lähteä, ne silmiäni kostuttaa, joten tahdon vain muistosi mustuttaa, tällä rannalla tuulee kovaa, tuulee suoraan mun sydämeen, en tiedä minne meen, ilman sua ei mulla ole paikkaa, ei sydämellä kotia, siksi yhä itseäni vastaan käyn sotia, kunnes rauha laskeutuu, uusi aamu avautuu ja odotan kunnes tällä rannalla aurinko nousee, en sua edes tunne, mut tunnen kun näen silmäsi, ne saa mut tuntemaan, saa odottamaan ja jaksamaan, voimia saan, kanssasi eläisin ikuisesti, ikävässä ikuisesti kävisi kusisesti, miljoona yötä olen sua miettinyt, kuolen ikävään tiedän sen nyt, jos pitäisin sua kädestä saisinko sua tuntemaan jotain? Jos kirjoittaisin laulun sinulle saisinko sinut tuntemaan jotain? Jos antaisin elämäni saisinko sinut tuntemaan jotain? Vai muistatko minua edes enää? Mitä jos en näe sinua enää ikinä? Entä jos täällä ei enää tulisi valoa? Vain ikuinen yö ja minä, voin vain odottaa, jokainen askel jonka otat voi olla suurin virheesi, se tie voi viedä harhaan tai mukanaan viedä, mutta kuinka voit tietää kun et edes yritä? Tunnen kuinka tuuli kylmenee ja kun katson nuita tähtiä olen hetken sua lähempänä, ja aika valuu, hitaasti mutta kerkeääkö se silti valua ohitseni...