IRC-Galleria

Katuvalot loistavat kevät yön hämärässä, tunnen itseni sairaammaksi kuin koskaan, ilman sua mulla ei ole voimia, surkeana istun enkä osaa oikein toimia, sataa päälleni, sisälläni satanut kauemmin, en tiedä mitä aina emmin, aika kulkee ja minä pysyn paikoillani, hatarasti horjun jaloillani, ilman sua luulen kaatuvani pian, kauan sitten viimeksi sut näin, kauan aikaa sitten jo paikoilleni polkemaan jäin, en saa sua mielestäni, en nimeäsi kielestäni, sitä yksin öisin toistan, elämääni lähikuppiloissa poistan, koitan paeta ikävääni ja joka ilta se mut taas kiinni saa, se pistää tuntemaan ja mua kiduttamaan, en sitä tunnetta ole pystynyt tappamaan, tahdon vain unohtaa, mutta taas entiseen kaikki polut johtaa, missä kohtaa tien piti tähän päätyä, olen niin toivonut että voisin vain kääntyä, en tahdo elää näin päiviin viimeisiin, kadulla kuljen ja kaadun ilmeisiin, yhä sun naurus vuosien takaa kuulen vaikken ole sitä kuullut aikoihin, seuraavassa elämässä luoksesi päätyväni luulen ja uskon taikoihin, yhä hiuksesi ilta-auringon voin nähdä hiuksiisi loistavan kun silmäni suljen, yhä unissa luokses vuosien taakse kuljen... Vain sinä voit saada suuntani muuttumaan, kaikki padot murtumaan