Iltaa
katso kuun siltaa
tähdet taivaalla tuikkii
tassuinen olio kuusta kuikkii
tahtoisi elämän ihmisen
mutta miksi juuri sen?
Ei tahdo yksin olla, kaukana elämästä kuutamolla
ei ketään ketä kädestä pitää
tarkoittaa ei mitää
ei mitään mistä voisi elämää itää
kaukana yksin orvolta tuntuu
alkaa sisältä ontuu
yksin tähtiä katselee
silmänsä öisin kastelee
yksin kuussa istuu ja haaveilee
maassa ystäviä niin monta parveilee
miksi ihminen taas siellä yksin istuu
murehtii ja luhistuu
niin kaukana hänestä avaruus
mutta joka päivä mahdollisuus uus
toisin kuin tassuisen olion
Miks ihmiselläkin silti yhä huoli on